Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

DUSTY "Pappa"

2.6.1993-9.4.2009

"Tassun jälkiä sydämessä,
kuin joku olisi kulkenut siitä vastikään.
Joku kulki sydämeni yli,
sinäkö se olit koirani?
Ohimatkallako vain?
Et kai.
Kyllä pysyvästi sinne muutit.
Teit pesän lakanoihin,
merkkasit myös nurkat.
Kipitit läpi sydämen, kurajaloin, karvoin.
Jätit tassunjälkiä sydämeeni."

-Sini Lindroos-

Torstai 9.4.2009 oli tähän astisen elämäni rankimpia päiviä. Silloin oli aika viedä Pappa viimeiselle matkalle.

Olit mennyt edellisenä päivänä nopeasti huonoon kuntoon eikä ruokakaan enää maistunut. Se oli tosiaan sinun kohdallasi huono merkki, sillä melkein loppuun asti olit jaksanut ruoasta aina ylitsevuotavasti iloita, kun otin ruokakupin käteen, sinä pompit iloisena pitkin taloa kuin pikkupentu. Jalatkaan ei enää oikein jaksaneet toimia eikä olisi lattialta jaksanut nousta, vaikka mieli teki.

Minulle alkoi valjeta, että nyt oli aika tehdä elämäni vaikein päätös. Elämän ilo oli jo kadonnut silmistäsi eikä viime päivinä häntäkään ollut heilunut samaan tahtiin kuin se yleensä heilui. Onneksi jaksoit torstaina nostaa sen edes pari kertaa pystyyn. Viimeinen päiväsi oli ihanan aurinkoinen ja sen vietit pihalla seisoskellen, et oikein enää muutakaan ymmärtänyt tehdä. Syöttelin sinulle lihapullia ja makkaraa ja yritin nauttia viimeisesti hetkistä kanssasi. Lopulta oli aika lähteä. Otin hihnan käteen ja kävelin eteesi, katsoit minuun ja silmissäsi pilkahti ilo, ihan kuin olisit ymmärtänyt, että vihdoin olisi mamman aika tehdä sinulle viimeinen palvelus. Nostin sinut autoon ja lähdimme matkaan kyyneleet silmistä valuen, Kávé, Chili ja Chai jäivät katsomaan ikkunasta.

Tapasimme matkalla Kriden ja Capun ja ajoimme eläinlääkäriin. Kun otimme sinut autosta, kävelit reippain askelin sisään. Taisit jo itsekin haluta pois. Sait vielä monen monta rapsutusta ja namia ja lopulta oli aika sanoa hyvästit. Kuiskasin vielä sinulle: "Kiitos kaikesta Dusty!" Meidän oli aika erota.

Dusty, olit ainutlaatuinen. Kosketit niin monen ihmisen elämää. Olit reipas, charmikas, vakava, hankala, hassu, pehmeä ja ihana, rakastettava. Kuka nyt odottaa pihalla, kun saavutaan muun lauman kanssa lenkiltä? Kuka makaa tuulimyllyn vieressä ja pitää vahtia? Sydämessä on tyhjä tila. Kiitos kaikista näistä vuosista ja monista ihanista hetkistä, jotka tulemme muistamaan koko loppuelämämme. Hyvää matkaa Dusty! Mun pappa...

Kaivaten ja ikuisesti muistaen,

Janica, Christer, Kávé, Chai ja Chili

sekä Cappu, äiti ja mummo

©2017 Pukkilan Posse -Kakaón, Kávén, Cuban, Chain ja Chilin elämää- - suntuubi.com