Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

MITEN KÁVÉ TULI MEILLE?

Pienen pieni Kávé (kuva: Zsofia Gombai)

Rhodesiankoirilla ei ole Suomessa virallisia juoksuoikeuksia. Koska olen kuitenkin hurahtanut tähän lajiin ihan täysin, piti alkaa miettimään vinttikoiran hankkimista, vaikka rhode muuten onkin ihan täydellinen rotu minulle. Vaatimukset vinttarille olivat iso ja lyhytkarvainen. Mietin ensin greyhoundia, mutta koska rotu on jakautunut käyttö- ja näyttölinjaan, päätin unohtaa sen, haluanhan harrastaa koirani kanssa molempia. Seuraavaksi iskin silmäni galgoon ja unkarinvinttikoiraan. Näin unkarilaisia Hyvinkään vinttariradalla juoksemassa ja aloin etsiä rodusta enemmän tietoa. Avenina´s kennelin sivut tulivat hyvin tutuiksi. Seurasin keskustelupalstoilta rotuaiheista keskustelua ja ihastuin enemmän ja enemmän.

Syksyllä 2007 huomasin Ninan (kennel Avenina´s) mainostavan vuonna 2008 syntyvää unkarilaispentuetta. Päätin ottaa häneen yhteyttä ja kysellä tästä rodusta enemmän. Ninalta tuli hyvinkin tyhjentäviä vastauksia välillä tyhmiinkin kysymyksiini ja sovimme tapaamisen joulukuun Messariin. Siellä olikin, harvinaista kyllä, 7 unkarilaista näytillä, mikä on Suomessa suuri määrä. Tapaamani koirat olivat ihanan avoimia luonteeltaan ja ottivat rapsutuksia vastaan oikein mielellään. Jatkoimme yhteydenpitoa sähköpostitse ja tammikuun lopulla kävin Ninan kotona tutustumassa Amandaan, Dravaan ja Maijaan. Koirat olivat kerrassaan upeita, niin ulkonäöltään kuin luonteeltaankin. Vieraat otettiin avosylin vastaan ja sohvalla yritettiin syliin. Amandaan ihastuin erityisesti, kun se toi minulle omaa pehmolelu-hyljettään. Käytiin lauman kanssa myös läheisellä niityllä, jossa näin ne in action. Mahtavaa menoa ja miten nopeita ne olivat, vaikkeivät edes painelleet täysillä. Olin ihan totaalisen myyty rotuun, kun lähdin.

Kaiken kuulemani perusteella rotu vaikutti todella samanlaiselta rhoden kanssa. Pyysin Ninaa laittamaan nimeni ylös tulevaisuuden pentuvarauksia ajatellen. Vihdoin uskalsin kertoa Kridellekkin aikeistani. Tottakai Kride oli ensin sitä vastaan eikä muutenkaan innostunut vinttikoirista yhtään. Jos oltaisiin asuttu vielä Jollaksessa kerrostalossa, en olisi edes harkinnut neljännen koiran ottamista, mutta Pukkilassa on tilaa koirille ja oma piha. Lisäksi tämä oli harvinainen tilaisuus saada unkarilainen, niitä kun on tähän mennessä syntynyt vain kaksi pentuetta Suomeen. Tämän jälkeen pennun ottamiseen ei tulisi heti mahdollisuutta. Aivopesin Krideä kuvilla ja kertomuksilla rodusta ja sain sen lopulta mukaan vierailulle Ninalle. Ninan koirat tekivät tosi hyvän vaikutuksen Krideen rakkauden osoituksillaan ja nipotus neljännen koiran ottamisesta väheni huomattavasti.

Minut oli vakuutettu, että unkarilainen tulisi olemaan seuraava rotuni. Amandan juoksua ei vaan kuulunut. Isänä pentueelle olisi upea unkarilainen valko-brindle uros. Yhtenä päivänä Nina kuitenkin lähetti viestin, ettei Amandalle tulisikaan kevät-pentuja. Ehdin jo todella säikähtää, mutta seuraavassa kappaleessa Nina mainitsi, että Unkariin olisi tulossa yksi todella mielenkiintoinen pentue, josta voitaisiin tuoda yhdessä pentu Suomeen. Nina kysyi, kiinnostaisiko minua. Ai että kiinnostaisiko tuoda pentu rodun kotimaasta? Ei tosiaankaan tarvinnut asiaa kauan miettiä. :D

Otin yhteyttä Zsofiaan Hajnali-kenneliin ja kirjoittelimme pitkään viestejä puolin ja toisin. Meillä synkkasi heti ja sain paljon arvokasta tietoa yhdistelmästä ja unkarilaisista yleensä. Ihastuin pentueen tulevaan Csillag-emään kovasti ja uroskin vaikutti upealta. Kaiken hyvän lisäksi urosta käytettiin Unkarissa niiden alkuperäisessä tarkoituksessa eli jänisten metsästyksessä. Kerrassaan mahtavaa! Csillag ei vaan aloittanut juoksuaan, edellisistä oli kulunut jo 10kk eikä olisi enää millään jaksanut odottaa.

Vihdoin juoksu alkoi ja olin onneni kukkuloilla. Seuraavana päivänä tuli kuitenkin taas viestiä vastoinkäymisestä. Isäksi suunniteltu uros oli karannut perheen muiden koirien kanssa kotoa ja kadonnut. Kotiin palasi koiria tipoittain ja viimeisenä narttu, jolla oli ampumahaava jalassa. Koirien omistaja lähti kylälle kysymään metsästäjiltä havaintoja ja tulihan niitä. He olivat ampuneet koiria, kun olivat luulleet niiden olevan salametsästäjien. Urosta ei ole vielä tänäkään päivänä löydetty. :(

Onneksi Zsofialla oli varalla toinen uros, Szélpatkoló Akács, joka oli kadonneen uroksen veljen poika, samaa linjaa siis. Astutus meni lopulta hyvin ja niin jäimme odottamaan, onko Csillagin mahassa elämää. Csillag kasvoi nopeasti tosi isoksi, joten ei ollut vaikea huomata, että pentuja toden totta on syntymässä ja näytti siltä, että niitä tulisi paljon. Samaan aikaan olimme kuitenkin yhteydessä Kucorgó-Dombi-kenneliin, jonne oli syntymässä Csillagin siskolle Csiperkelle pentue. Jos jokin menisi pieleen, olisi mahdollista saada Csiperken pentu.

Kaikki meni kuitenkin hyvin ja maanantaina 26.5.2008 synnytti Csillag 9 pentua, 5 urosta ja 4 narttua. Zsofia lähetti minulle infoa melkein reaaliajassa ja pennuista oli jo videokin nähtävillä. Olin niin onnellinen, että kaikki oli mennyt hyvin.

Csillag pentujen kanssa (kuva: Zsofia Gombai)

Kávé reunimmaisena vasemmalla (kuva: Zsofia Gombai)

Tästä alkoikin pähkäily mikä pentu meille muuttaisi. Olin jo aiemmin päättänyt, että meille tulee uros, ettei tarvisi sitten kärvistellä juoksujen ja valeraskauksien kanssa. Pentuja syntyi kaikenvärisiä, joukossa myös kaksi fawnia, jotka heti kiinnittivät huomioni. Toisella niistä oli vielä upea musta maski. Pyörittelimme valintaa puolin ja toisin, Zsofia oli kuitenkin luvannut, että saamme valita ensin. Ulkonäöllisesti alkoi Tejeskávé erottua joukosta. Kun vielä kuulin, että sen luonne on erittäin avoin, utelias ja reipas, oli päätös sitä myöten selvä. Kávé oli kuulemma pentueen ensimmäinen, joka lähti tutkimaan puutarhaa ja koko taloa. :)

Ensimmäinen kuva Kávésta (kuva: Zsofia Gombai)

(kuva: Zsofia Gombai)

(kuva: Zsofia Gombai)

Päätöksen teon jälkeen, alkoi armoton pennun odotus. Se oli aivan kamalaa. Tässä vaiheessa ei vielä ollut edes selvää, milloin pentu saapuu. Oman lisäongelmansa asiaan toi se, että Kávén kanssa Suomeen lentäisi myös narttupentu Fahej Csiperken pentueesta ja asiat piti sumplia kahden kasvattajan kesken. Lopulta suunnitelma kuitenkin alkoi hahmottua. Pennut saapuisi Suomeen 9viikon ikäisenä ja Tuzviragvadazs-kasvattajat Csaba ja Leena toisivat ne. Pennut saapuivat lopulta perjantai-iltana 25.7.2008.

(kuva: Zsofia Gombai)

(kuva: Zsofia Gombai)

Nina (kennel Avenina´s) ja Ninan kaveri jo odottivat lentokentän kahviossa meitä. Toimme siis Ninan kanssa yhdessä Kávén Suomeen ja jos kaikki menee hyvin, Nina käyttää Kávéa jalostukseen tulevaisuudessa. Teimme kaikki paperit valmiiksi ja rupattelimme niitä näitä. Mulla oli typerä hymy koko ajan kasvoilla, kun olin niin onnellinen, että pentu vihdoin saapuisi Suomeen. Lennon laskeutuminen alkoi vihdoin lähestyä ja siirryimme tuloaulaan odottamaan pentuja. Odottaminen tuntui niin pitkältä. Ihmisiä tuli vain muilta lennoilta eikä Budapestistä ollenkaan. Aloin jo miettimään, oliko matkaan tullut mutkia. Alkoi myös tulla hätä, ettei pennuille ollut sattunut ruumassa mitään.

(kuva: Zsofia Gombai)

Onneksi pian soitettiin, että kaikki oli hyvin, mutta pentuboksi tulisi vasta viimeisenä kaikkien matkatavaroiden jälkeen. Eikö olekkin järkevää? Ensin matkalaukut ja sitten vasta elävät olennot, tietysti.

Sieltä ne kauan odotetut pennut sitten lopulta saapuivat. Työnnettiin kärryt vähän sivummalle ja kurkattiin boksiin, josta löytyi kaksi kappaletta hämmentyneitä ja väsyneitä pentuja. Päätettiin vielä siirtyä lentokentän parkkipaikalle, jossa pennut sitten pääsivät myös ulos boksista.

Unkarin tuliaiset

Kun Kávé otettiin boksista pois ei se ollut moksiskaan. Se vaan heilutti kaikille häntää ja jakeli pusuja. En ollut uskoa silmiäni, en tosiaan olisi voinut haaveillakkaan, että pentu käyttäytyisi noin pelottavan lennon jälkeen. Kávé oli hienosti pidättänyt koko lennon ajan ja parkkipaikalla tulikin ihan kunnon lammikko. Olin jo aiemmin kuullut, että pentu olisi kunnon äijä, mutta todisteet siitä nähtiin heti, Kávé alkoi astua Fahejta. Parkkipaikalla  kuultiin myös ensimmäinen Kávén haukku. Ilmoitti varmaan kaikille, että on viimein saapunut  Suomeen.

Yksi elämäni onnellisimmista hetkistä

On käsittämätöntä ajatella, että yksi pitkäaikainen unelmani on toteutunut ja minulla on kotona ikioma vinttikoira, unkarilainen, Kávé.

Kiitos Nina, että avasit tämän rodun sielunelämää ja kaikesta avusta! Olet mahtava!

Kiitos Csaba ja Leena, kun toitte pennut Suomeen!

Kiitos kiitos kiitos Zsofia tästä upeasta koirasta! Thank you thank you thank you Zsofia for this wonderful dog! Such a dream come true!


©2017 Pukkilan Posse -Kakaón, Kávén, Cuban, Chain ja Chilin elämää- - suntuubi.com