Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

DUSTY

  • Lempinimet: Pappa, Dalle, Dille-Dalle, Mökö, Mölli, Dalle-Darling, Dippi, ”Guilty-for-being-a-beautiful-man”
  • Rotu: sekarotuinen; suomenlapinkoira-karjalankarhukoira- collie-labradorinnoutaja-vinttikoira
  • Sukupuoli: uros (kastroitu)
  • Synt. 2.6.1993
  • Kuollut 9.4.2009
  • Väri: Musta valkoisin merkein
  • Korkeus: n. 58cm
  • Paino: n. 27kg

Perheessämme ei lapsuudessani ollut lemmikkieläimiä äitini ja veljeni allergian takia. Olin kuitenkin aina ollut todella eläinrakas ja haaveillut omasta koirasta. Tämä haave kävi toteen, kun muutimme poikaystäväni kanssa yhteen vuonna 2001, jolloin hänen mukanaan muutti myös Dusty. Koiran omistaminen oli minulle jotain ihan uutta ja paljon virheitäkin tuli tehtyä. Dusty on kuitenkin opettanut minulle todella paljon ja sillä tulee aina olemaan erityinen paikka sydämessäni, vaikkei se alun perin minun ollutkaan.

Dusty on erakko-luonteinen, ikäisekseen pirteä papparainen, joka on vasta viimeisen vuoden aikana alkanut näyttää ikääntymisen merkkejä. Papan kuulo on huonontunut huomattavasti ja se nukkuu nykyään todella sikeästi. Usein töistä kotiin tullessa Dustyn löytää sohvalta nukkumasta, vaikka ennen se oli ovella vastassa. Edes ennen niin kamalan pelottava ilotulitus ei tänä uutena vuotena hätkäyttänyt Dustya, vaan se nukkui koko illan sikeästi. Yksi hyväkin puoli siis kuulon katoamisessa.

On ollut mahtava huomata, miten minun ja Dustyn suhde on parantunut niistä ajoista, kun se muutti meille asumaan. Dustya oli kohdeltu huonosti sen ensimmäisessä kodissaan, jossa se eli ensimmäisen vuotensa ja edelleen se pelkää esimerkiksi sateenvarjoja todella paljon, liekö sitä joskus kuritettu sateenvarjoa käyttäen. Kun muutimme Jollakseen Dusty oli alussa välillä melko mahdoton, se karkaili ja jos sen erehtyi viemään koirapuistoon, se ei todellakaan antanut ottaa kiinni, vaan päätti itse milloin lähdetään. Sillä oli myös eroahdistusta ja todella usein se haukkui, kun oli yksin. Nykyään Dustya voi pitää vapaanakin. Dusty kulkee vapaana samoilla lenkeillä tyttöjen kanssa, sen kanssa pitää vaan olla hereillä, kun se ei enää kuule. Dusty kuitenkin itse tarkkailee paljon ympäristöään ja mihin suuntaan minä liikun ja tahtoo pysyä mukana. Voin sanoa, että Dustyn elämän laatu on noussut huimasti siitä, kun se muutti ensin Jollakseen ja nyt vielä Pukkilaan. Se on kuin eri koira. Pukkilaan muutosta pappa on ollut erityisen iloissaan, saa makoilla pihalla vaikka koko päivän.

©2017 Pukkilan Posse -Kakaón, Kávén, Cuban, Chain ja Chilin elämää- - suntuubi.com