Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK
262728293012
3456789
10111213141516
17181920212223
24252627282930
31123456

RSS

 28.03.2011 23:14

TÄTÄ BLOGIA EI ENÄÄ PÄIVITETÄ, UUSIMMAT KUULUMISET UUTISET-KOHDASTA KOTISIVUILTA.


Kommentoi



 Kávé RYP3 Haapsalussa & ROP Mikkelissä
29.07.2009 15:52

Nyt menee kyllä kahvit väärään kurkkuun mun sivuja lukevilta. Janica päivittää blogia!!! Eihän tää voi olla totta. Välissä on ollut vaan kolmen kuukauden tauko, jolloin on tietysti ehtinyt tapahtua vaikka mitä:

Chai:

  • on käynyt luonnetestissä pistein +189p, laukausvarma. Kaikki osa-alueet plussalla
  • osallistunut näyttelyihin:
    • Hollola R: VAL EH1
    • Mouhijärvi R: VAL EH1
    • Helsinki KV: VAL ERI2, PN3, V-SERT
    • Kokkola KV: VAL ERI2, PN4
  • osallistunut maastokisoihin:
    • 25.4. Niitvälja: 246+250=496, SERT, sijoitus2/6
    • 10.5. Turku: 220+205=425, SA, sijoitus 7/16
    • 16.5. Niitvälja: 252+261=513, SA, sijoitus 3/7, uusi henkilökohtainen piste-ennätys
    • 17.5. Niitvälja: 231+268=499, SERT, sijoitus 2/10
    • 21.5. Kajaani: 214+105=319, sijoitus 2/5, kaameaa oikomista!!
    • 23.5. Hyvinkää: 229+189=418, SA, sijoitus 10/12, jälleen kauheaa oikomista!!
  • osallistunut karhunhaukkukokeeseen: ei diplomia, mutta hurjat kehut tuomarilta: koira on täysin valmis metsälle!
  • osallistunut ratakisaan: Tampere 27.5. sijoitus 1/2 ja aika 350m 29.68s
  • osallistunut mätsäreihin: isojen SIN3
  • aloittanut juoksunsa ja odottaa astutusta

Kávé:

  • osallistunut näyttelyihin:
    • Mänttä KR: JUN ERI1, PU1, SERT, ROP
    • Tallinna KV, Eestin voittaja -09: JUN H
    • Kokkola KV: JUN EH1
    • Karjaa KR: JUN EH1
    • Kartano Weekend R, Helsinki: JUN ERI1, PU1, SERT, VSP
  • aloittanut juoksuharrastusten treenauksen toden teolla: radalla treeniajat lähellä käyttövalioaikaa jo hieman yli vuoden ikäisenä! Maastossa juossut jo kaverin kanssa upeasti koppa päässä!
  • osallistunut mätsäreihin: isojen PUN1, ja punaisten BIS3
  • parannellut kyljessään ammottavaa reikää, joka nyt on onneksi täysin parantunut

Chili:

  • yllättänyt mammansa täydellisesti ollen yli sadan koiran mätsärissä x-rotuisten SIN1 sekä BIS4!!! BIS-kehässä 10 koiraa. Taakse jäivät monet rotukoirat sekä jopa x-rotuisten punaisten voittaja. Neiti kuulemma liikkui upeasti!
  • viettänyt muuten makoisaa elämää oloneuvoksena

Noista vanhoista tapahtumista on kai turha enää alkaa jorinoimaan, joten aloitetaan viime viikonlopusta. Olin pitkään miettinyt Kávén ilmoittamista Haapsalun näyttelyyn Viroon, mutta pähkäilin kuitenkin josko saataisiin matkaseuraa. Olipa mahtava yhteensattuma, kun Kaisa Prada- ja Peppi-rhodejen omistaja kyseli meitä reissuun. Vastasin siis ehdottomasti kyllä ja aloin haaveilemaan, olisiko tällä kertaa vuoro saada ERI, kun aikaisemmilla kerroilla Virosta on kotiintuomisina ollut EH ja H. :(

Reissuun lähdettiin perjantai-iltana viimeisellä laivalla. Koirat rauhottuivat nätisti autoon ja jäivät sinne matkan ajaksi. Perillä Virossa oltiin vasta klo 24 ja majoituttiin sataman lähellä olevaan hotelliin. Kávé oli tytöistä toosi innoissaan, muttei onneksi kauheen kauaa jaksanut niitä hotellihuoneessa lämpätä. Pradan kanssa olisi kyllä ollut tosi kiva vähän leikkiä. :) Kaisan kanssa keskusteltavaa riitti ja käytiin nukkumaan varmaan joskus kolmen aikaan yöllä. Onneksi meidän kehät olivat lauantaina vasta klo 12.40 ja 14.40, joten ei tarvinut ihan kukonlaulun aikaan herätä.

Kávé ottaa rennosti hotellihuoneessa

Kaula on niiin pitkä, että tarvii kaksi sänkyä :D

Prada ja Peppikin unten mailla

Aamulla suunnattiin auto kohti Haapsalua hiukka myöhässä ja meinasi tulla vähän kiire, kun piti vielä matkalla pysähtyä ostamaan aamupalaa. Löydettiin tosi hyvin näyttelypaikalle, vaikkei tällä kertaa ollutkaan navigaattoria matkassa mukana. Kaisa jätti minut Kávén kanssa heti näyttelypaikan eteen, koska meidän kehän alkamiseen ei ollut enää kauaa aikaa eikä parkkipaikkaa varmasti löytäisi ihan helpolla.

Ihanat matkaseuralaistytöt Prada ja Peppi

Kaisa ehti kuin ehtikin paikalle katsomaan meidän kehää, jota ei kauaa tarvinutkaan odotella. Hiukan etukäteen harmitti, kun kehä oli melko pieni, enkä varmasti saisi siinä Kávéa liikkumaan parhaiten. Tuomarina oli tällä kertaa Branislav Rajic, Sloveniasta. Hän oli oikein mukava ja ystävällinen ja käsitteli koiria erittäin kauniisti. Kehä meni ohi todella nopeasti, varmaan nopeiten mitä ikinä ja liikuttuamme ja hetken seisottua tuomari tuli sanomaan: "You get everything", monen monta ruusuketta kädessään. :) Jihuu, Viron paha karma oli osaltamme poissa. Tuomari vielä sanoi, että Kávé on kyllä vielä kesken kehityksen, mutta että hänessä on melkein kaikki erinomaista ja "I like him very very much!" Kávé taas asianmukaisesti otti ruusukkeet heti itselleen. :D

Tuomari käsitteli koiria todella kauniisti, Kávékin hymyilee :)

Kávén lennokkaat liikkeet, mennään molemmat ihan synkronoidusti :D

Odotellaan tuomarin tuomiota

"You get everything!" :)

Kávé haluaa aina kantaa omat ruusukkeensa :D

Kehän jälkeen ilma alkoi näyttää sateisemmalta ja päätettiin hakea lainassa ollut teltta ja loputkin kamat paikalle. Voi apua sitä raijaamista. Teltan kasaaminen ihka ensimmäistä kertaa ikinä toi vähän päänvaivaa, mutta onneksi saatiin apua parilta suomalaisnaiselta, joilla oli samanlainen. Teltta olikin yllättävän helppo koota. Kokoamisen aikana sade vaan yltyi ja alettiin olla Kaisan kanssa todella kiitollisia siitä teltasta. Välissä oli aika pitkä odotus rhodekehän alkamiseen. Sen lähestyessä vein Kávén autoon, kun en luottanut sen pysyvän kevythäkissä sen aikaa. Hyvässä lykyssä mun pitäisi esittää jompi kumpi Kaisan koirista PN-kehässä, jos molemmat saisivat ERIn. Rhodekehä oli juuri alkamassa ja seisoin Pepin kanssa kehän laidalla Kaisan odotellessa Pradan kanssa kehään pääsyä toisella laidalla. Samaan aikaan tulee kuulutus, jonka mukaan 10 ryhmän ryhmäkehä alkaisi hetken kuluttua. MITÄH??? Iski pieni paniikki. Huusin Kaisalle, että mitäs nyt tehdään. Iskin äkkiä Pepin Kaisan käteen ja lähdin juoksemaan autolle hakemaan Kávéa.

Ehkä upein näyttelypaikka ikinä, linnan sisäpiha

Kaunis linna

Ehdittiin onneksi Kávén kanssa kokoomakehään, jossa taas vaihteeksi luultiin Kávéa greyksi. :D Löydettiin paikkamme ja alettiin jännittämään tulevaa kehää. Eteemme laitettiin jälleen kerran greyhound, joten olin aivan varma ettei sijoitusta tulisi, kun Kávé näyttää greyn jälkeen kauhealta honkkelikoiralta. :D Kehässä oli muutenkin upeita koiria ja kaiken kaikkiaan 8 vinttaria, joten ei ollut oikeastaan mitään paineita. Kávé intoutui taas mahtavaan driveen isoon kehään päästyämme. Kaikki koirat liikutettiin vielä kerran yksin ympäri, jonka jälkeen tuomari vielä silmäili kaikki koirat läpi. Keskityin katsomaan koiraa siinä seisoskellessa ja taaskaan en suostunut käsittämään, että tuomari yritti ohjata meitä kehän keskelle jatkoon. Parin pyynnön jälkeen se meni kuitenkin tajuntaan ja olin jo onneni kukkuloilla. Jatkoon valittiin afgaani, saluki, irlis ja me. Tuomari halusi vielä nähdä Kávén ja salukin yhdessä liikkeessä. Mietti siis vielä sijoituksia.

Sijoittaminen alkoi ja meidän sijoitus oli tänään RYP3!!!! Olin niin onnellinen, että taju meinasi lähteä. Eihän mulla nyt vaan ole koiria, mitkä saisi useampaa ryhmäsijoitusta elämänsä aikana, jos yhtäkään! Mutta tämä oli jo Kávén toinen sijoitus ja poika on vasta 14kk!!! Uskomaton koira se kyllä on, unkarilaiset ei sijoitu ikinä ryhmässä ja tämä poika on tehnyt sen jo kahdesti. Voisin kuvitella, että on ensimmäinen unkarilainen, joka Virossa sijoittuu. Luulen, että Kávén iloisella esiintymisellä ja upeilla liikkeillä on paljon vaikutusta asiaan, vaikka se onkin vielä muuten kesken kehityksen. :)

"Siis hetkinen, mitä tässä just tapahtu?" kuva: Kaisa Kosonen

Siis me sijotuttiin, JIHUUUUUUU! :D kuva: Kaisa Kosonen

Kaisa ehti juuri ja juuri kuvaamaan meidät kolmossijalla ja samalla kuulin, että junnu-Prada oli ollut rhodeissa ROP! Lisäksi Peppi oli saanut myös ERIn ja SERTin ja siitä tuli samalla uusi EE MVA! Kiljuttiin siinä sitten Kaisan kanssa yhdessä RYP-kehän keskellä. :D Hetken päästä oli Pradan aika mennä RYP-kehään ja neitihän nappasi sieltä RYP1-sijoituksen!!! Ei olisi paljon paremmin voinut mennä. Virosta oli siis tuomisina ihan kaikki mahdollinen ja vähän ylimääräistäkin.

Ylväs Kávé palkintojensa kanssa Haapsalun linnassa

Prada RYP1!! :)

Myöhemmin osallistuttiin vielä BIS-junnu kehään Kávén ja Pradan kanssa, mutta sieltä ei kummallekkaan sijoitusta. Tuon kehän jälkeen alkoikin jo olla kiire pakata kamoja kasaan, sillä laiva lähtisi vähän yli parin tunnin päästä. Teltta saatiin sullottua pussiinsa melko kivuttomasti. Kaikki kamat oli onneksi valmiiksi pakattu, kun Kaisa meni Pradan kanssa vielä BIS-kehään. Sieltä ei parivaljakolle sijoitusta tullut ja meillä alkoi olla jo tosi kiire lähteä. Pakattiin äkkiä auto ja kaasu pohjassa kohti Tallinnaa, olihan kello jo varmaan 19.15 ja satamassa pitäisi olla klo20. Kääk.

Matkalla piti vielä pysähtyä tankkaamaan. Kiire tulisi. Lähdettiin huoltsikalta kamalalla hötäkällä jatkamaan. Oltiin ajeltu varmaan n.5min, kun ajattelin vilkaista oliko Kávé asettunut nukkumaan takapenkille. Kaisalla on siis pakettiautoksi rekisteröity farkku, josta on takapenkit kaadettu, siellä Kávélla oli peti kaikkien kamojen ympärillä. En heti nähnyt Kávéa takana, joten ajattelin sen olevan vaan tosi hautautunut petiinsä, olihan sillä ollut rankka päivä. Nousin polvilleni etupenkille, että näkisin paremmin ja kukaan ei varmasti voi käsittää sitä tunnetta, kun tajusin, ettei mun koirani ollut siellä takapenkillä. Ensimmäiseksi tuli suuuri ihmetys, missä se voi olla? Ja sen jälkeen paniikki, oliko se jäänyt huoltoasemalle? Ei muuta kuin auton nokka kohti Haapsalua uudestaan.

Matkalla takaisin menin ihan täysin paniikkiin. Hoin koko ajan, ettei tämä voi olla mahdollista, ei voi olla. Kädet naamalla täristen hoin samaa koko ajan ja aloin itkeä. Kuinka kukaan voi jättää koiransa huoltoasemalle, millainen koiranomistaja mä oikein olen? Kuinka kukaan ei huomannut mitään? Olin kyllä laittanut Kávén näyttelypaikan ulkopuolella tolppaan kiinni siksi aikaa, kun pakkasimme auton, mutta löysin hihnan ja pannan autosta, joten kyllä Kávé meidän autossa oli ollut.

Voin sanoa, että se tunne mitä koin tuon matkan aikana takaisin sinne huoltoasemalle oli varmasti kamalinta mitä olen ikinä kokenut. Päässä pyöri kauhukuvat siitä kuinka löytäisin koirani kuolleena tien varresta tai mitä jos en löytäisi koiraani ollenkaan? Toden totta antaisin meidän kaikki palkinnot takaisin tai jättäisin koko näyttelyharrastuksen, jos vain saisin koirani takaisin. Niin järkyttävä juttu!!!

Matka takaisin tuntui ikuisuudelta, mutta lopulta huoltoasema häämötti edessä ja mitä nähtiinkään sen pihalla: Kávé!!! Siellä se pyöri yhden pusikon ympärillä merkkaillen. Kurvattiin siihen viereen ja minä juoksin ulos autosta. Ennen kuin ehdin edes kutsua koiraa, Kávé jo tuli luokseni: "mamma tulithan sä hakemaan!" Halasin koiraa ja romahdin ihan lopullisesti, olin niin helpottunut. En olisi ikinä antanut anteeksi itselleni, jos Kávélle olisi käynyt jotain tai jos se olisi vaan kadonnut. Mutta nyt se oli taas onneksi mun luona. Vieressä tosiaan oli vilkasliikenteinen tie, joten ihme ettei se ollut jäänyt auton alle. Ja ihme, ettei se ollut lähtenyt meidän perään, se oli kuitenkin ainakin 10min yksin siellä huoltsikan pihalla. Ja oli kyllä onni, että tuo koira on niin hyvähermoinen, joku toinen olisi voinut jo tuona aikana säikähtää niin pahasti, ettei antaisi enää kiinnikkään.

Kávé oli päällisin puolin ihan ok, mutta se läähätti aika paljon. Se oli selvästi stressaantunut, mutta rauhottui kuitenkin aika nopeasti pedilleen nukkumaan. Meillä taisi olla suojelusenkeli mukana.

Eipä meidän mielenkiintoiset sattumukset vielä tähän päättyneet. Koska meillä oli tämän episodin jälkeen vielä kiireempi ehtiä laivaan alkoi kaasujalka todella painaa. Ja mitäpä muutakaan sitten seuraavaksi meidän matkalle sattuu kuin poliisit. Siellä ne perässä antoi merkkejä, että pitäisi pysähtyä. Kaisa meni ihan paniikkiin, mutta mua ei tuon Kávé-episodin jälkeen hetkauttanut enää mikään. Kaisa joutui poliisiautoon istumaan ja minä siinä vaiheessa jo mietiskelin, että koskakohan me lopulta päästään takaisin Suomeen. Kaisa tuli takaisin ja sillä kertaa selvittiin säikähdyksellä vaikka ylinopeutta oli ollut 27km/h. HUH! Nyt ei kyllä enää voisi hyvä onni jatkua.

Hetken aikaa mentiin tietty ihan rajoitusten mukaan, mutta Tallinnan keskustassa oli pakko nostaa vähän nopeutta, jospa me sittenkin ehdittäisiin siihen laivaan. Kello alkoi olla jo puoli yhdeksän ja olin jo melkein toivoni heittänyt. Mutta ihme ja kumma, me ehdittiin, kello 20.40 oltiin check-innissä. :D Meidän jälkeemme tuli vielä pari autoa, joten eihän meillä ollut edes kiire. :D Mä oikeesti huusin onnesta, kun oltiin saatu liput, olin niin onnellinen.

Kávé demonstoi meille autokannella miten se oli huoltoasemalla autosta karannut. Kaisa oli vahingossa jättänyt auton etuoven vähän raolleen ja sieltä se koira välistä luikahti ulos. Tiedetäänpä tulevaisuudessa tämäkin.

Loppumatka meni onneksi kommelluksitta ja päästiin hengissä kotiin. HUHHUH! Ei näin jännittävää päivää varmaan ihan heti tule. Kiitos vielä Kaisa reissuseurasta, oli kaikista tapahtumista huolimatta ihan älyttömän kivaa! Onnittelut vielä tyttösten upeista tuloksista, pitää ehdottomasti ottaa joskus uusiks!!

Kauaa ei ehditty kotona hengailla, kun seuraavaksi päiväksi olin ilmoittanut Kávén Mikkelin KV-näyttelyyn. Aamulla tavattiin Irinan kanssa Mäntsälässä klo 7.30 ja pakattiin kamat ja koirat autoon. Kávé pääsi takakonttiin Amanin kanssa ja pojilla sujuikin yhteiselo oikein hyvin. Hiukan jännitti mitä takapenkillä ollut Thumba tykkäisi Kávésta, joka aina välillä tunki päänsä verkon välistä takapenkille, mutta Thumba olikin tänään erittäin ok Kávén kanssa. :)

Oltiin perillä hyvissä ajoin ennen kehän alkua, linnoituttiin rhodekehän laidalle, kun siellä varmasti suurin osa päivästä vietettäisiin. Unkarilaisten tuomarina oli yksi lempparituomareistani latvialainen Ligita Zake (tykkää Chaista ;) ), joka tykkäsi Kávéstakin. Kávén tulos JUN ERI1, PU1, SERT & ROP. Jipii! Tämä oli Kávén viides Suomen SERT.

Kehässä, kuva: Timo Kivisalo

Tuomari tutkiskelee Kávéa, kuva: Timo Kivisalo

Rhodekehästäkin saatiin mieleisiä tuloksia: Amani oli ROP-pentu, Thumba sai kolmannen sertinsä ja valioitui ja ihana Marjan ja Johannan Eeben-neitonen oli ROP! Huippua! Olin niin onnellinen Irinan ja Thumban puolesta, että tuli oikein tippa linssiin. :) Onnea vielä! Heillä olikin aika huippu viikonloppu, sillä Thumba sai toisen sertinsä juuri edellisenä päivänä Helsingin näyttelystä. :D

Koska jäätiin odottamaan ryhmäkehiä meillä oli aikaa käydä keskustassa hampurilaisilla, oltiin ne todellakin ansaittu. Koiratkin sai omat, kun olivat niin upeasti pärjänneet. :)

Upea ryhdikäs Kávé Mikkelin palkintojen kanssa, kuva: Timo Kivisalo

Meille oli ryhmäkehään muuttunut tuomari, sen arvostelisikin Leni Finne. Kokoomakehässä Kávé ei jaksanut enää yhtään keskittyä, viikonloppu alkoi jo painaa jaloissa. Leni käsitteli koiria oikein kauniisti ja rapsutteli Kávéakin pitkään. Kávé katseli sitä nappisilmillään alta kulmien ja Leni tokaisi: "se yrittää kyllä kaikkensa" :D No tämä kaikki ei nyt ihan riittänyt eikä tällä kertaa sijoitusta. Mitä tosiaan osasin odottaakkin. Siitä olin kuitenkin onnellisin, että itsestäni tuntui kuin Kávé olisi liikkunut parhaiten mitä ikinä. Sillä oli ihan älytön drive päällä ja se vaan painoi menemään edelläni. Mahtavaa olla kehässä sellaisen koiran kanssa. :)

Odotellaan kokoomakehässä vuoroa, kuva: Irina Korte

"Se todella yrittää kaikkensa!" :) kuva: Irina Korte

Ryhmäkehässä, jälleen sykronoidut askeleet koiran kanssa, kuva: Irina Korte

Kávé kaikkien viikonlopun palkintojen kanssa, kuva: Irina Korte

Vaikka 10ryhmä olikin arvosteltu ensimmäisenä kaikista, jäimme vielä kannustamaan Johannaa ja Eebeniä. Hyvin taidettiinkin kannustaa, koska Eeben oli lopulta RYP1. :D Voi sitä iloa ja riemua, mitä toisenkin koiran pärjääminen voi antaa. Oli niin huippua tuo saavutus. Jäätiin sitten vielä BIS-kehääkin katsomaan, jossa Eeben esiintyi erittäin kauniisti, muttei tällä kertaa sijoitusta. Onnea vielä niin paljon Johanna ja Marja, on teillä upea tyttö! Ja kiitos Irina, Johanna ja Marja seurasta, oli todella hauskaa! Otetaanhan joskus taas uusiks. ;)

Illalla oli aika puhti pois. On tää harrastaminen rankkaa. Mut kaipa se oli sen arvoista, kun kotiintuomisina oli kuusi ruusuketta ja kolme pokaalia. :D


( Päivitetty: 31.07.2009 01:29 )

Kommentit (1)Kommentoi



 Kávé teki historiaa RYP4!!! + muita tapahtumia
21.04.2009 23:59

Aloitan tähän heti uuden blogikirjoituksen, ettei tuo edellinen veny niin pitkäksi.

RYP-4! (kuva:© Jin 2009)

Ensimmäiseksi voisin kertoa uskomattomimmasta asiasta, joka minulle on näyttelyhommissa ikinä tapahtunut. Koska Chai oli ollut lauantaina näyttelyssä, piti tietysti Kávénkin päästä tasapuolisuuden nimissä myös Lappeenrantaan. Lähdimme reissuun aamulla klo9 Miikan, Jimmun, Miran ja Ilja-venakon kanssa. Matka sujui mukavasti, vaikka Kávé matkustikin takapenkillä puoliksi mun sylissä, kun ei oltu varmoja miten ne Iljan kanssa pärjäisivät takakontissa. Kiva, kun oli kerrankin lisäkäsiä näyttelyyn mennessä ja kehän laidalle päästiin kunnialla. Matkalla sinne Kávéa luultiin ratagreyksi ja sen pantaakin ehdittiin ihastelemaan. :D

Sisällä hallissa oli AHDASTA, onneksi bongattiin kehän laidalla juuri pois lähtevään Merviin, Nalaan ja Tikruun ja saatiin heiltä sopivasti paikka häkille. Hallissa oli edelleen yhtä kylmä kuin lauantainakin, mutta onneksi olin tällä kertaa varustautunut vähän paremmin. Odottamista riitti enemmän kuin tarpeeksi. Oltiin ajoissa paikalla ja kehässä oli menossa vasta päivän ensimmäinen rotu. Välissä Ilja kävi pyörähtämässä kehässä vara-sertin arvoisesti.

Sitten oli vihdoin meidän vuoro. Kávé esiintyi ja liikkui todella kivasti. Tuomarina toimi Eeva Resko, joka oli kovasti tykännyt Kávésta pentunäyttelyssäkin, joten odotukset olivat korkealla. Vihoin arvostelu oli saatu päätökseen ja minulle ojennettiin ensin vaaleanpunainen nauha ja sitten SERTI- ja ROP-ruusuke. HUIPPUA!! Tuomari tuli vielä kättelemään ja kertomaan, että Kávélla on upea rakenne ja ilmeisesti myös aivan ihana luonne, lisäksi hän kyseli oliko Kávé tuotu Unkarista asti. Kehästä jäi oikein hyvä mieli, tuomari käsitteli Kávéa tosi nätisti ja jutteli mukavia. Tässä Kávén arvostelu:

"Tyylikäs, hyvin kehittynyt nuori uros. Erittäin hyvä pää ja korvat. Hieman suora olkavarsi. Hyvä ylälinja, raajat ja käpälät. Hyvin kehittynyt runko. Leveä, hyvä reisi. Liikuu kauttaaltaan hyvin. Voisi kantaa häntää liikkeessä paremmin."'

Tuomari Eeva Resko tutkii Kávéa (kuva:© Jin 2009)

Kávé liikkeessä (kuva:© Jin 2009)

Olin aivan onnesta soikeana. Pikkupoika on kahdessa Suomen näyttelyssä saanut kaksi sertiä ja ollut ROP ja VSP. On se hieno poika. Jälleen sitä oli suuri ilo esittää, kun se on niin iloinen ja tykkää hommasta. :) Olin luvannut Kávélle makkaran palkkioksi hienosta tuloksesta ja käytiin tankkaamassa Miran kanssa bufetissa makkaraa ja lettuja, NAM! Odottelua vielä riitti ja meinasi tulla vähän kylmä, mutta onneksi pääsin lämmittelyksi isoon kehään esittämään Charlie-nimistä jättiläisvenakko urosta kasvattajaluokkaan. Kiva kokemus kaikenkaikkiaan, vaikka Charlie meinasikin pari kertaa vähän lähteä käsistä. Huiman kokoinen se oli!

Vihdoin oli aika mennä taas Kávénkin kanssa kehään. Ryhmätuomarina olisi myös Chain lauantaina tuomaroinut Agnes Ganami Kertes Israelista. Kokoomakehässä oli vinttari jos toinenkin ja muita katsellessa tuli taas mieleen kuinka turhaa tuo odottaminen on, kun ei niitä sijoituksia ikinä unkarilaisille tule. Eeva Reskokin kierteli kehässä katsomassa ja katseli Kávéa kovasti. Kávé oli kehässä välillä vähän tylsistynyt ja yritti kovasti pyytää haukkuen ja pylly pystyssä edessä olevaa grey-narttua leikkimään. :) Vihoin oli meidän arvostelun vuoro. Tuomari ei minusta oikein jaksanut edes katsoa Kávéa kunnolla, joten ajattelin, että aika turha keikka.

Standing like a statue (kuva:© Jin 2009)

Sitten oli aika mennä isoon kehään. Se tunne on vaan tooodella ihana, kun kaikki katsovat ja tuntuu, että koira vieressä vaan liitelee eteenpäin. Kávé liikkui siis jälleen hienosti ja kehäkin oli upean kokoinen, jossa liikkeet varmasti näkyisi edukseen. Seisominenkin meni ihan kivasti. Tuomari alkoi sitten viittomaan koiria jatkoon. Mun ilme oli aivan varmasti näkemisen arvoinen, sillä meidätkin viitottiin jatkoon. SIIS MITÄ IHMETTÄ??? Meidät, olitko nyt aivan varma? Lähdin jo kävelemään keskelle, mutta käännyin kuitenkin vielä ympäri ihan pihalla ja kysyin, että siis mekö? Tässä vaiheessa huomasin jo Miikan, joka huusi ihan täysiä kehän laidalta "Janica, mee nyt sinne keskelle!" :D Toi oli sellanen huvittava juttu, jonka tuun varmasti muistamaan vielä pitkään.

Koko hienojen koirien line-up ja tästä porukasta me RYP-4! (kuva:© Jin 2009)

Jatkoon valittiin italiaano, saluki ja afgaani ja mentiin vielä pari kertaa ympäri. Lopulta meidät kuulutettiin neljännelle sijalle. Oli ihan mahtava fiilis kuulla koiran ja oma nimi kaiuttimista. Sain tuomarilta ruusukkeen ja menin seisottamaan Kávéa kameroiden eteen. Kávé repäisi samantien mun kädestä ruusukkeen ja alkoi leikkimään sillä. :D Olin niin järkyttynyt ja adrenaliiniryöpyssä, etten meinannut saada Kávéa seisomaan ollenkaan. Näin vain Jimmun kuvaamassa kehän laidalla. Luulin, ettei muita kuvaajia ollutkaan, mutta sitten kuulin, että saman tien, kun meidät oli kuulutettu neljännelle sijalle oli kauhea lauma kuvaajia tullut kuvaamaan meitä. Mahtoi tulla laadukkaita otoksia, kun koira leikkii ensin ruusukkeella ja sen jälkeen seisoo lytyssä ja handleri posket punasina. :D

Mä en voinut kehän jälkeen tehdä mitään muuta kuin haukkoa henkeäni ja toistella "siis mitä ihmettä, siis mitä ihmettä? huh huh..." Vasta kotimatkalla oikeasti tajusin, mitä me oltiinkaan tehty...historiaa nimittäin. Kávé on ensimmäinen unkarinvinttikoira, joka on sijoittunut Suomessa KR- tai KV-näyttelyn ryhmäkilpailussa. Pelottavaa, kun koira on vasta 10,5kk vanha!! Meidän elinikäinen tavoite oli Kávén kanssa sijoittua ryhmäkilpailussa, mutta nyt tuo tavoite on saavutettu ensimmäisessä mahdollisessa ryhmäkilpailussa, jossa Suomessa olemme olleet. Ihan käsittämätöntä. Olen niin ylpeä tuosta pojasta, se on vaan ihan mahtava pakkaus, joka pääsee vielä pitkälle.

Kiitos kaikille monista onnitteluista! Välitän ne kaikki Kávélle itselleen. :) Ja erityiskiitos Miika, Jimmu ja Mira seurasta ja kyydistä ja Jimmulle special-kiitokset upeista kuvista!!

Kávé ja hienot palkintonsa :)

Pääsiäissunnuntaina lähdettiin meidän lauman ja perheen kanssa käymään mökillä. Perillä koirat menivät ihan sekaisin ja sen n.3h mitä paikalla oltiin ne juoksivat ja leikkivät koko ajan. On kyllä jännä juttu, että vaikka ne saa kotona olla koko ajan vapaana, niin jaksaa ne innostua tuosta mökkeilystäkin ihan älyttömästi. Ilma oli aivan ihana ja nautittiin koko porukka auringosta. Chili iloitsi, kun pihalla oli vielä reilusti lunta mörräsi siellä innoissaan. Käytiin savusaunallakin, muttei voitu viipyä kauaa, kun järvessä oli vielä jäät ja koirat menivät sinne koko ajan. Avattiin myös grillikausi. Päivä oli aivan loistava, koirat ja me ihmiset nautittiin täysillä ja kun käytiin vielä mummolla herkuttelemassa, oli päivä kruunattu.

Chili nauttii ihanasta lumesta

Kávé taas nauttii iiiihanasta auringosta ja kuivasta nurmikosta

Irvinaama-Kávé

Josset ala käyttäytyä, ni läppäsen!!

Keskustelua

Ja kimppuun

Kuolaista kaulailua

Suloinen Chili, yllättäen taas lumella

Järvi oli vielä ihan jäässä

Chili poseeraa

Chain auringonottoasento :)

Tha Posse

Seuraavana viikonloppuna päästiin Chain kanssa tosi pitkästä aikaa kokeilemaan agilityä, kun osallistuttiin Mouhijärvellä rhodejen agi-treeneihin. Mehän ei siis ikinä olla Chain kanssa treenattu sitä kunnolla eikä käyty mitään kursseja, vaan Chai on ollut Chilin treeneissä mukana kokeilemassa muutamia juttuja, silloin kun vielä Chilin kanssa treenattiin. Meille oli luvassa pitkä rata, jota ei luonnollisesti meidän taidoilla pystytty suoraan vetämään. Olin kuitenkin tosi tyytyväinen miten Chai osasi jo esteitä, ottaen huomioon, että niitä ollaan menty vaan pari kertaa aiemmin. Mentiin hyppy, putki, puomi, A-este ja kepit ja kaikki meni oikein hienosti. Jossain vaiheessa oli hyppysarjan vuoro, jolloin Chai päätti, ettei mene hyppyä. Yritettiin vaikka mitä, muttei se suostunut. Yhden onnistuneen hypyn jälkeen lopetettiin sitten siihen. Seuraavalla vuorolla meni vielä huonommin ja treenien vetäjäkin meinasi jo hermostua. Lopetettiin sitten nopeasti, kun ei toiminut ja otettiin Chai viimeisenä uudestaan. Ilmeisesti olin vain aiemmilla kerroilla syöttänyt sitä liikaa ja palkinnut sitä silloinkin, kun se ei tehnyt mitään. Se sitten tietysti päätti, ettei sen tarvi tehdä mitään, kun nameja tulee muutenkin. Kaiken huippu oli se, kun minä huusin hyppy ja Chai vaan käveli rauhallisesti riman ali niin, että rima jäi hetkeksi sen selän päälle. :D No vika kerta meni sitten ihan nappiin. Chai oli tosi motivoitunut ja veti halliin sisälle. Tällä kertaa kaikki meni hienosti, kun vaadin Chaita tekemään asioita. Hypyt menivät hyvin, jopa sarjat ja lisäksi kokeiltiin vielä keppejä, jotka nekin menivät mallikkaasti. Lopuksi olin treeneihin tosi tyytyväinen, koska löydettiin ongelma ja onnistuttiin pääsemään sen yli. :) Olis kiva treenata Chain kanssa agia useemminkin.

Sunnuntaina pakkasin Kávén ja Chain autoon ja lähdettiin tosi pitkästä aikaa Svenkan treeneihin. Paikalla oltiin hyvissä ajoin ja vältettiin pahin ruuhka. Melkon nopeasti päästiin juoksemaankin. Chai meni tapansa mukaan hyvin. Kunto ei ainakaan hommasssa loppunut, vaikka otettiin varmaan 5 vetoa. Tästä on hyvä jatkaa viikon päästä ekoihin maastokisoihin.

Kaikki treenikuvat: Jari Fält

Hetken päästä oli sitten Kávén vuoro. Pikkumies olisi halunnut napata vieheen suuhunsa saman tien eikä hommaa tarvinut paljon miettiä. Kun viehe tippui maahan ja liikkua, lähti Kávé hurjaan ajojahtiin. Svenkka sai veivata viehettä ihan huolella, että se pysyi Kávén nenän edessä. On se vaan nopea! Lopussa Kávé suoritti tietysti asianmukaisen vieheen tapon kunnollisin ravistuksin ja lopuksi se kiikutti vieheen alamäkeen. Kávélle vedettiin myös 5 vetoa ja se sai Svenkalta paljon kehuja. Koirilla oli ihan mahtavaa ja niin oli omistajallakin niitä katsellessa. Pian päästään jo onneksi Hyvinkäälle treeneihin, en jaksa odottaa, että saan nähdä millaisia aikoja Kávé radalla naputtaa. Jospa olisi mahkuja vaikka käyttövalioaikoihin.

Katse täytyy kääntää heti vieheeseen

Hups, joko se lähti?

Perään vaan!

Täytyy kai laittaa isompi vaihde päälle

Ja pysyä ihan matalana, ettei tuuli haittaa

Hiiop!!

Ai perhana, pitkäks meni...

Tässä näkyy sellaisetkin lihakset mitä ei tiennyt olevankaan

Hahaa, sainpas!!!

My prescious

Täytyy kai viedä tää vähän sivummalle

Hei, se on mun!

Heippa! Me mennään taas..

Kiitos Jari Fält upeista kuvista!!!!

Treenien jälkeen lähdettiin vielä mätsäriin Järvenpäähän. Ilmoitin lopuksi molemmat mukaan, vaikka ilma olikin tosi tuulinen ja kylmä. Koirat sai onneksi odottaa vuoroaan lämpimässä autossa. En ollut aamulla antanut koirille ruokaa ja sen kyllä huomasi Kávén kanssa kehässä. Se hötkyili koko ajan namien perään, muttei ilman namejakaan oikein olisi halunnut olla aloillaan. Esiintyminen ei tosiaankaan ollut tänään mallikasta, vaikka se liikkui kyllä ihan kivasti. Meinasin purskahtaa nauruun, kun tuomari tuli katsomaan Kávéa ja sanoi "Te ootte kyllä ihana pari, liikutte molemmat ihan kuin gasellit!" :D Just joo. No Kávén esiintyminen riitti tällä kertaa sinisten neljänteen sijaan. :) Hieno juttu, äijä on viime syksystä lähtien joka kerta sijoittunut, kun ollaan mätsäriin osallistuttu. Taitava poju. Pentuja oli tällä kertaa n. 50-60kpl. Chai sai isoissa koirissa punaisen nauhan, muttei sijottunut.

Mätsärin jälkeen lähdettiin vielä moikkaamaan Päiviä ja Milliä. Paikalla oli myös vieraileva tähti Cujo, joka oli viikonlopun Päivillä hoidossa, kun Mari oli Ricon kanssa näyttelyturneella, joka muuten meni enemmän kuin loistavasti, la tuloksena Esko Nummijärveltä ROP ja RYP-4 ja su Harri Lehkoselta ROP. IHAN MAHTAVAA!!!! Onnea vielä Mari ja Rico. Mentiin koko porukka läheiseen metsään ja päästettiin kaikki vapaaksi. Ensin oli pientä pörinää tyttöjen kesken, kun eivät olleet taas hetkeen nähneet, mutta lopuksi ne tulivat tooooosi hyvin juttuun. Olin niin ylpeä Chaista. Kávélla ja Cujolla oli ihan omat geimit ja ne kirmasivat pitkin metsää hurjaa vauhtia. Cujo on jo ihan käsittämättömän nopea, vaikka on vielä ihan taapero. Niistä tulee vielä kunnon vauhtikaksikko Kávén kanssa. Parisen tuntia lenkkeiltiin ja kaikilla oli tosi hauskaa. Kiitos vielä seurasta Päivi, otetaan pian uusiks. :)


( Päivitetty: 27.04.2009 22:04 )

Kommentoi



 Suunnatonta surua ja vähän iloakin
16.04.2009 00:13

Viime aikoina on tapahtunut paljon juttuja eikä oikein tiedä mistä sitä aloittaisi.

Aloitetaan vaikka suurimmasta tapahtumasta meidän elämässä. Viime viikolla nimittäin Pukkilan Posse väheni yhdellä jäsenellä, kun jouduimme viemään Dustyn viimeiselle matkalle. Tapahtuma on ollut erittäin rankka niin meidän perheelle kuin monelle muullekkin, mutta päivä kerrallaan edetään ja joka päivä ollaan aina lähempänä sitä hetkeä, kun ei enää tunnu kipua vaan pystyy vaan ajattelemaan niitä ihania muistoja, mitä Dustysta jäi. Tarinaa tapahtuneesta pystyy lukemaan In Memoriam Dusty-sivulta. Kiitos Capulle, kun lähdit mukaan eläinlääkärille ja olit tukemassa, kiitos Marille, kun tulit illaksi lohduttamaan Ricon ja Cujon kanssa ja viemään ajatukset muualle ja kiitos kaikki te kymmenet ihmiset, jotka olette myötäeläneet surussa ja kirjoittaneet niin kauniista Dustysta! Kiitos!

Jospa sitten edettäisiin aikajärjestyksessä tapahtumien suhteen. Perjantaina 3.4. lähdettiin Kávén, Mervin, Nalan ja Tikrun kanssa Viroon näyttelyreissulle. Noustiin illan myöhäisimpään laivaan ja matka meni rattoisasti koirajuttuja rupatellessa. Perillä Virossa lähdettiin huristelemaan öiseen Tallinnaan päämääränämme Rakvere ja siellä järjestettävä kansallinen näyttely. Olimme mananneet reissun jo etukäteen huonoimmaksi mahdolliseksi, sillä valkkareille oli sattunut tuomarin muutos ja Kávélle taas ei eli olimme menossa hakemaan Markku Mähöseltä varmaa EH:ta, olimmehan saman nauhan saaneet Kávén kanssa Liettuastakin pari viikkoa aikasemmin. Koira tuskin oli tuossa ajassa paljon kehittynyt. :D

Matka Rakvereen oli aika tuskaa. Mulla oli työpäivä takana ja pimeellä ajaessa alkoi tietysti silmät ummistua ratissa. Yritettiin kuumeisesti etsiä huoltsikkaa, mutta mikään ei tuntunut siihen aikaan olevan enää auki. Pysähdyttiin sitten vaan käyttämään koirat pihalla, jolloin minäkin onneksi piristyin eikä loppumatkan aikana enää väsyttänyt. Perillä Rakveressa oltiin klo2 yöllä. Parkkeerattiin auto urheilukentän viereiselle pikkutielle ja alettiin valmistautua hengaamaan samalla paikalla aina aamuun asti. Oltiin päätetty Mervin kanssa säästää hotellimaksuissa ja yövyttiin autossa ihan näyttelypaikan vieressä. Koirat pääsivät onneksi vielä pitkän automatkan pääteeksi verryttelemään lihaksiaan, kun pystyttiin päästämään ne vapaaksi läheiselle urheilukentälle. :) Lenkin jälkeen vaihdettiin toppavaatteet päälle, tankattiin itsemme ja koirat ja vedettiin makuupussi pitkälle korviin asti ja käytiin nukkumaan.

Yö meni ihan käsittämättömän hyvin. Ei tullut kylmä, vaan makuupussi piti ihan älyttömän hyvin lämpöä ja koiratkin olivat rauhassa. Ei muuta kuin aamulenkille ja sitten auto varsinaisen näyttelypaikan parkkikselle ja sisään. Ensin piti "hieman" ehostautua, sillä autossa nukkuneena ei ollut ihan kaikkein freesein olo. Lopulta haettiin koiratkin ja jäätiin odottamaan kehien alkua. Harmittavasti Kávén, valkkarien ja rhodejen kehät menivät kaikki päällekkäin. Kávé esiintyi tosi kivasti kehässä ja liikkuikin paljon paremmin kuin Liettuassa. Saimme odotetusti EH:n, mutta arvostelu oli tällä kertaa paljon parempi kuin pari viikkoa sitten. Se oli kiva juttu. :) Kávé sai myös jälleen ansaitusti kehut liikkeistään.

Hetken päästä palasin takaisin häkeille, jossa Mervi oli ollut jo kehässä tyttöjen kanssa. Kävellessäni aloin kiinnittää entistä enemmän huomiota ruusukkeeseen, jossa oli punaista ja keltaista ja joka oli koirien häkin päällä. Lopulta alkoi hoksottimet toimia ja mun suusta pääsi "Siis, mitä hittoa te ootte oikein saanu?" No eipä sen ihmeempää kuin Nala AVO ERI1, PN1, SERT ja ROP. :D Ihan uskomatonta. Tikru oli saanut EH:n hyvällä arvostelulla. Tuomari oli jakanut vain 2 ERIä, joten Nalan suoritus oli todella upea. Onneksi oltiin otettu liput vikaan Suomeen lähtevään laivaan, koska tämähän tarkoitti sitä, että me jäätiin odottamaan ryhmäkehiä.

Aika kului tosi hitaasti ja odottelu oli tylsää. Yhdessä vaiheessa meinasin nukahtaa istualteen. Tämä odotus sitten kuitenkin palkittiin, kun tapahtui jotain ihan käsittämätöntä, Nala oli lopulta RYP-1!!! Kiljuin ja pompin kehän laidalla ja onnen kyyneleet nousi silmiin, niin onnellinen olin Mervin puolesta. Kávén katsoi hihnan päässä ihan hölmistyneenä, että mikä mammalle oikein tuli. :D BIS-kehää emme voineet enää jäädä odottamaan, mutta erittäin loistavalla mielellä lähdettiin ajelemaan satamaa kohti. Paluumatkalla ei sitten väsyttänytkään enää, kun oltiin niin kiihkoissamme Nalan tuloksesta. Valkkareita kun ei tosiaan edes usein sijoteta ryhmäkehissä.

Paluumatka meni kivasti ja Suomeen tultaessa ajettiin Merville ja jäätiin sinne yöksi. Kávé yritti toimia vahtikoirana muutamaan otteeseen yöllä, kun Hesarin jakajalle piti vähän möristä. Muuten nukuttiin ihan hyvin ja aamulla herättiin siihen, että Kávé ja Tikru alkaa leikkimään meidän päällä.

Kávé jäi Merville hoitoon sunnuntaiksi, kun itse osallistuin yhdistyksen jalostustoimikunnan järjestämälle perinnöllisyysluennolle. Jälleen pikkumies oli ollut kuin vinkupillin niellyt ja ollut aika stressaantunut. Kumma tyyppi. Luennon jälkeen hain Kávén ja lähdettiin vielä lenkille Marin luo, jossa oli myös Päivi ja Milli mukana. Kávé ilmeisesti oli yliväsynyt, sillä se lensi metsässä pahemmin kuin koskaan aiemmin. Hullua menoa!!!!! Leikki siellä itsekseenkin, jos kukaan ei jaksanut innostua. :D

Kiitos vielä Mervi tooosi kivasta reissusta sekä Kávén hoitotätinä toimimisesta! Toivottavasti päästään taas pian reissuun yhdessä.

Viime viikon keskiviikkona vihdoin paloi käpy totaalisesti Kávén tuhoamisen kanssa ja äijä pääsi eläinkauppaan testailemaan kuonokoppia. Sopiva löytyikin yllättävän helposti. Kaupan pitäjä oli todella epäuskoinen, kun katseli, että oliko Kávé todella se sama koira, joka syksyllä kävi kyläilemässä kaupassa leluostoksilla. Hiukan oli poika siitä kasvanut ja kuulemma oikein komeksi. :) Samalla käytiin puntarilla, joka näytti n.34kg. Kiloja tulee erittäin hitaasti, mutta varmasti kuitenkin. Kuikelo se on edelleen. Kopan kanssa Kávé on nyt ollut useita päiviä kotona ja kaikki on mennyt todella hyvin. Ekana iltana laitoin totutuksen vuoksi sen päähän K:lle, kun olin kotona. Mielenkiintoinen reaktio seurasi: Kávé alkoi hillua ympäri kämppää kuin pahimmassa hepulissa ja möyri sohvalla ihmetellen mikä hökötys sillä oikein oli päässä. Chai kuvitteli Kávén aloittaneen jonkun kivan leikin ja pomppasi K:n niskaan jatkaakseen. Kávé sitten paukutti Chaita päähän kopalla moneen kertaan. Menin itse rauhoittamaan pojan ja hetken päästä se kävikin sohvalle nukkumaan kuono suoraan kopan sisällä sohvaan töksöttäen. Koppaan Kávé on jo täysin tottunut eikä yritä ottaa sitä päästä, vaan rauhottuu sohvalle makaamaan. Tarpeiden tekokin on vähentynyt, kun ei tarvitse koko ajan liikkua kämpässä tuhotöissä, muttei ole kokonaan loppunutkaan. Toivottavasti pian kuitenkin.

Pääsiäislauantaina lähdimme Chain kanssa Lappeenrannan KV-näyttelyyn. Pääsimme Tiinan ja Tomban kyydillä ja lähtö oli niinkin aikaisin kuin klo6. Huhhuh, kyllä sitä ihmisen pitää olla hullu, kun yhden nauhan takia herää viiden aikaan aamulla. Heti alkumatkasta nähtiin kolme peuraa, jotka ylitti tien, muttei onneksi ihan tielle sattuneet. Matka sujui ihan ok, ehdittiin pysähtyä kahvillekkin, kun oltiin ajoissa liikenteessä. Saatiin tavarat kehän laidalle, jossa pitikin laittaa koiralle takki päälle häkkiin, kun sisällä oli todella koleaa. Hallissahan on jää mattojen alla ja sen kyllä huomasikin varpaiden jäätymisasteesta. Sain luettelon käsiini ja mikä yllätys, paikalla olisi vain kolme narttujen sertin ottajaa. Jihuu!

Otin Chain hyvissä ajoin valmistautumaan kehän laidalle. Se oli aika jäässä, joten lämmittely oli paikoillaan. Chai oli ihan innoissaan nameista ja oli oikein täpäkkänä. :) AVO-luokan nartut saivat molemmat EH:t, joten jännitys alkoi toden teolla nousta, ERIllä tulisi se viimeinen valion arvoon oikeuttava SERTI. Chai esiintyi todella kivasti, mutta eipä ollut meidän aika vielä, tuloksena EH. Täytyy myöntää, että kehästä ulos kävellessä pääsi suusta yksi ruma kirosana. Chai on tähän mennessä saanut joka kerta valioluokasta ERIn, mutta eikös tällä kertaa, kun serti oli ihan lähellä tullut sitten se tylsä punanen nauha. :( Harmitti kyllä aika paljon. Arvostelukin oli ihan kökkö, Chai oli tuomarin mielestä mm. takakorkea? Katsoikohan se tuomari nyt varmasti mun koiraa? Lisäksi Chai oli "rather raining looking dog", kun sillä oli vähän vaiheessa tuo karvanlähtö. :D No elämä on. Onneksi sentään matkakumppari Tomba sai tarvitsemansa CACIBin, onnea Tiina!

Kotimatkalle lähdettiin heti, kun mahdollista, ei paljon houkutellut kylmässä hallissa pitempään kököttää. Matkalla pysähdyttiin syömään ja se taas varmaan olikin matkan antoisin hetki. :D Onneksi oli mukavaa seuraa matkalla ja kehän laidalla, niin reissu oli ihan kiva, vaikkei tulokset tyydyttäneetkään. Kiitos vielä tosi paljon kyydistä ja seurasta Tiina!

Onneksi lauantaille oli kuitenkin vielä kivaa tiedossa, Ammi ja Chili olivat tulossa lenkille. Monen mutkan jälkeen Ammi pääsikin vihdoin perille Pukkilaan ja melko heti lähdettiin koko köörin kanssa lenkkeilemään.

Ryhmärämä

Vauhti olikin tällä kertaa hiukan huimempaa kuin aiemmilla kerroilla. Kaikki koirat olivat todella energisellä tuulella ja juoksivat heti alkajaisiksi viereiselle pellolle lumeen peuhtaroimaan. Tuo kohta on sen verran hyvin varjossa, ettei siitä ole vielä lumet sulaneet.

Taas Chiliä kiusataan

Kávén kuuluisa niskaote jälleen

Chili nauttii viimeisistä lumen rippeistä

Kávé tuumii maistavansa Chilin koipi-reisi-palaa

Jalat ylös NYT!

Sitten jatkettiin toiselle puolelle, jossa oli jo sulaa ja koirat aloittivat hurjan takaa-ajon, jossa kaikki juoksivat toistensa perässä hurjaa raparallia. Chili ja Kávé tulivat erityisen hyvin juttuun ja Chilkku ja Chai kaivelivat kuoppia sillä aikaa, kun pojat pistivät jalkaa toisen eteen ajojahdissa.

Chai johtaa, sitten Kávé, Chilkku ja Chili

Lenkkiin kuului tietty myös keppileikit

Kaunis Chilkku vaanii

Koko pöhelö porukka (Huomatkaa Dumbo-Chili)

Puikkonokan profiili

Chain kauniit profiilit

Chili miettii kestäisikö jää vielä

Mamman pieni unkarilainen lippispää

Ilma oli kerrassaan ihana, aurinko paahoi niin, että pärjättiin helposti pelkällä fleecellä. Jatkettiin vielä pidemmälle toiselle pellolle ja matkalla sinne kävivät tytöt taas tapansa mukaan metsästysreissulla teillä tietymättömillä. Tulivat sitten onneksi hetken kuluttua vastaan viereisellä tiellä. Toisella pellolla leikit jatkuivat edelleen hurjina ja onnistuttiin ottamaan muutama poseerauskuvakin koirista.

Ystävykset Chili ja Chai

Hela gänget (Kávékin taustalla, piru kun ei ikinä voi pysyä aloillaan)

Haleja ja häröilyä

Ilmapainia ála Kávé ja Chili

Ammin uusi kamera on ihana!! Lenkin jälkeen koirat olivat aivan järkyttävän rapaisia ja saatiin suihkutella ne saunassa ihan jokainen. Sitten siirryttiin kaikki sisään istuskelemaan ja koirat olivat ihan poikki kaikki. Kiitos vielä Ammi ihanasta lenkistä, oli ihan paras lenkki ever! Ja erityiskiitos vielä upeista kuvista! Otetaan pian uusiksi.

Hiiop, hyppy!

Tämä kuva varmaan kertoo enemmän kuin tuhat sanaa kuinka kivaa oli. :D


( Päivitetty: 21.04.2009 22:50 )

Kommentit (1)Kommentoi



 Kávé teki historiaa RYP4!!!! & muitakin kuulumisia
21.04.2009 22:50

Aloitan tähän uuden blogikirjoituksen, ettei tuo edellinen mene niin kauhean pitkäksi.

Aloitetaan uskomattomimmasta asiasta, jota mulle on näyttelyrintamalla ikinä tapahtunut. Vaikka olimmekin


Kommentoi


©2017 Pukkilan Posse -Kakaón, Kávén, Cuban, Chain ja Chilin elämää- - suntuubi.com