Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK
303112345
6789101112
13141516171819
20212223242526
27282930123

RSS

 Suunnatonta surua ja vähän iloakin
16.04.2009 00:13

Viime aikoina on tapahtunut paljon juttuja eikä oikein tiedä mistä sitä aloittaisi.

Aloitetaan vaikka suurimmasta tapahtumasta meidän elämässä. Viime viikolla nimittäin Pukkilan Posse väheni yhdellä jäsenellä, kun jouduimme viemään Dustyn viimeiselle matkalle. Tapahtuma on ollut erittäin rankka niin meidän perheelle kuin monelle muullekkin, mutta päivä kerrallaan edetään ja joka päivä ollaan aina lähempänä sitä hetkeä, kun ei enää tunnu kipua vaan pystyy vaan ajattelemaan niitä ihania muistoja, mitä Dustysta jäi. Tarinaa tapahtuneesta pystyy lukemaan In Memoriam Dusty-sivulta. Kiitos Capulle, kun lähdit mukaan eläinlääkärille ja olit tukemassa, kiitos Marille, kun tulit illaksi lohduttamaan Ricon ja Cujon kanssa ja viemään ajatukset muualle ja kiitos kaikki te kymmenet ihmiset, jotka olette myötäeläneet surussa ja kirjoittaneet niin kauniista Dustysta! Kiitos!

Jospa sitten edettäisiin aikajärjestyksessä tapahtumien suhteen. Perjantaina 3.4. lähdettiin Kávén, Mervin, Nalan ja Tikrun kanssa Viroon näyttelyreissulle. Noustiin illan myöhäisimpään laivaan ja matka meni rattoisasti koirajuttuja rupatellessa. Perillä Virossa lähdettiin huristelemaan öiseen Tallinnaan päämääränämme Rakvere ja siellä järjestettävä kansallinen näyttely. Olimme mananneet reissun jo etukäteen huonoimmaksi mahdolliseksi, sillä valkkareille oli sattunut tuomarin muutos ja Kávélle taas ei eli olimme menossa hakemaan Markku Mähöseltä varmaa EH:ta, olimmehan saman nauhan saaneet Kávén kanssa Liettuastakin pari viikkoa aikasemmin. Koira tuskin oli tuossa ajassa paljon kehittynyt. :D

Matka Rakvereen oli aika tuskaa. Mulla oli työpäivä takana ja pimeellä ajaessa alkoi tietysti silmät ummistua ratissa. Yritettiin kuumeisesti etsiä huoltsikkaa, mutta mikään ei tuntunut siihen aikaan olevan enää auki. Pysähdyttiin sitten vaan käyttämään koirat pihalla, jolloin minäkin onneksi piristyin eikä loppumatkan aikana enää väsyttänyt. Perillä Rakveressa oltiin klo2 yöllä. Parkkeerattiin auto urheilukentän viereiselle pikkutielle ja alettiin valmistautua hengaamaan samalla paikalla aina aamuun asti. Oltiin päätetty Mervin kanssa säästää hotellimaksuissa ja yövyttiin autossa ihan näyttelypaikan vieressä. Koirat pääsivät onneksi vielä pitkän automatkan pääteeksi verryttelemään lihaksiaan, kun pystyttiin päästämään ne vapaaksi läheiselle urheilukentälle. :) Lenkin jälkeen vaihdettiin toppavaatteet päälle, tankattiin itsemme ja koirat ja vedettiin makuupussi pitkälle korviin asti ja käytiin nukkumaan.

Yö meni ihan käsittämättömän hyvin. Ei tullut kylmä, vaan makuupussi piti ihan älyttömän hyvin lämpöä ja koiratkin olivat rauhassa. Ei muuta kuin aamulenkille ja sitten auto varsinaisen näyttelypaikan parkkikselle ja sisään. Ensin piti "hieman" ehostautua, sillä autossa nukkuneena ei ollut ihan kaikkein freesein olo. Lopulta haettiin koiratkin ja jäätiin odottamaan kehien alkua. Harmittavasti Kávén, valkkarien ja rhodejen kehät menivät kaikki päällekkäin. Kávé esiintyi tosi kivasti kehässä ja liikkuikin paljon paremmin kuin Liettuassa. Saimme odotetusti EH:n, mutta arvostelu oli tällä kertaa paljon parempi kuin pari viikkoa sitten. Se oli kiva juttu. :) Kávé sai myös jälleen ansaitusti kehut liikkeistään.

Hetken päästä palasin takaisin häkeille, jossa Mervi oli ollut jo kehässä tyttöjen kanssa. Kävellessäni aloin kiinnittää entistä enemmän huomiota ruusukkeeseen, jossa oli punaista ja keltaista ja joka oli koirien häkin päällä. Lopulta alkoi hoksottimet toimia ja mun suusta pääsi "Siis, mitä hittoa te ootte oikein saanu?" No eipä sen ihmeempää kuin Nala AVO ERI1, PN1, SERT ja ROP. :D Ihan uskomatonta. Tikru oli saanut EH:n hyvällä arvostelulla. Tuomari oli jakanut vain 2 ERIä, joten Nalan suoritus oli todella upea. Onneksi oltiin otettu liput vikaan Suomeen lähtevään laivaan, koska tämähän tarkoitti sitä, että me jäätiin odottamaan ryhmäkehiä.

Aika kului tosi hitaasti ja odottelu oli tylsää. Yhdessä vaiheessa meinasin nukahtaa istualteen. Tämä odotus sitten kuitenkin palkittiin, kun tapahtui jotain ihan käsittämätöntä, Nala oli lopulta RYP-1!!! Kiljuin ja pompin kehän laidalla ja onnen kyyneleet nousi silmiin, niin onnellinen olin Mervin puolesta. Kávén katsoi hihnan päässä ihan hölmistyneenä, että mikä mammalle oikein tuli. :D BIS-kehää emme voineet enää jäädä odottamaan, mutta erittäin loistavalla mielellä lähdettiin ajelemaan satamaa kohti. Paluumatkalla ei sitten väsyttänytkään enää, kun oltiin niin kiihkoissamme Nalan tuloksesta. Valkkareita kun ei tosiaan edes usein sijoteta ryhmäkehissä.

Paluumatka meni kivasti ja Suomeen tultaessa ajettiin Merville ja jäätiin sinne yöksi. Kávé yritti toimia vahtikoirana muutamaan otteeseen yöllä, kun Hesarin jakajalle piti vähän möristä. Muuten nukuttiin ihan hyvin ja aamulla herättiin siihen, että Kávé ja Tikru alkaa leikkimään meidän päällä.

Kávé jäi Merville hoitoon sunnuntaiksi, kun itse osallistuin yhdistyksen jalostustoimikunnan järjestämälle perinnöllisyysluennolle. Jälleen pikkumies oli ollut kuin vinkupillin niellyt ja ollut aika stressaantunut. Kumma tyyppi. Luennon jälkeen hain Kávén ja lähdettiin vielä lenkille Marin luo, jossa oli myös Päivi ja Milli mukana. Kávé ilmeisesti oli yliväsynyt, sillä se lensi metsässä pahemmin kuin koskaan aiemmin. Hullua menoa!!!!! Leikki siellä itsekseenkin, jos kukaan ei jaksanut innostua. :D

Kiitos vielä Mervi tooosi kivasta reissusta sekä Kávén hoitotätinä toimimisesta! Toivottavasti päästään taas pian reissuun yhdessä.

Viime viikon keskiviikkona vihdoin paloi käpy totaalisesti Kávén tuhoamisen kanssa ja äijä pääsi eläinkauppaan testailemaan kuonokoppia. Sopiva löytyikin yllättävän helposti. Kaupan pitäjä oli todella epäuskoinen, kun katseli, että oliko Kávé todella se sama koira, joka syksyllä kävi kyläilemässä kaupassa leluostoksilla. Hiukan oli poika siitä kasvanut ja kuulemma oikein komeksi. :) Samalla käytiin puntarilla, joka näytti n.34kg. Kiloja tulee erittäin hitaasti, mutta varmasti kuitenkin. Kuikelo se on edelleen. Kopan kanssa Kávé on nyt ollut useita päiviä kotona ja kaikki on mennyt todella hyvin. Ekana iltana laitoin totutuksen vuoksi sen päähän K:lle, kun olin kotona. Mielenkiintoinen reaktio seurasi: Kávé alkoi hillua ympäri kämppää kuin pahimmassa hepulissa ja möyri sohvalla ihmetellen mikä hökötys sillä oikein oli päässä. Chai kuvitteli Kávén aloittaneen jonkun kivan leikin ja pomppasi K:n niskaan jatkaakseen. Kávé sitten paukutti Chaita päähän kopalla moneen kertaan. Menin itse rauhoittamaan pojan ja hetken päästä se kävikin sohvalle nukkumaan kuono suoraan kopan sisällä sohvaan töksöttäen. Koppaan Kávé on jo täysin tottunut eikä yritä ottaa sitä päästä, vaan rauhottuu sohvalle makaamaan. Tarpeiden tekokin on vähentynyt, kun ei tarvitse koko ajan liikkua kämpässä tuhotöissä, muttei ole kokonaan loppunutkaan. Toivottavasti pian kuitenkin.

Pääsiäislauantaina lähdimme Chain kanssa Lappeenrannan KV-näyttelyyn. Pääsimme Tiinan ja Tomban kyydillä ja lähtö oli niinkin aikaisin kuin klo6. Huhhuh, kyllä sitä ihmisen pitää olla hullu, kun yhden nauhan takia herää viiden aikaan aamulla. Heti alkumatkasta nähtiin kolme peuraa, jotka ylitti tien, muttei onneksi ihan tielle sattuneet. Matka sujui ihan ok, ehdittiin pysähtyä kahvillekkin, kun oltiin ajoissa liikenteessä. Saatiin tavarat kehän laidalle, jossa pitikin laittaa koiralle takki päälle häkkiin, kun sisällä oli todella koleaa. Hallissahan on jää mattojen alla ja sen kyllä huomasikin varpaiden jäätymisasteesta. Sain luettelon käsiini ja mikä yllätys, paikalla olisi vain kolme narttujen sertin ottajaa. Jihuu!

Otin Chain hyvissä ajoin valmistautumaan kehän laidalle. Se oli aika jäässä, joten lämmittely oli paikoillaan. Chai oli ihan innoissaan nameista ja oli oikein täpäkkänä. :) AVO-luokan nartut saivat molemmat EH:t, joten jännitys alkoi toden teolla nousta, ERIllä tulisi se viimeinen valion arvoon oikeuttava SERTI. Chai esiintyi todella kivasti, mutta eipä ollut meidän aika vielä, tuloksena EH. Täytyy myöntää, että kehästä ulos kävellessä pääsi suusta yksi ruma kirosana. Chai on tähän mennessä saanut joka kerta valioluokasta ERIn, mutta eikös tällä kertaa, kun serti oli ihan lähellä tullut sitten se tylsä punanen nauha. :( Harmitti kyllä aika paljon. Arvostelukin oli ihan kökkö, Chai oli tuomarin mielestä mm. takakorkea? Katsoikohan se tuomari nyt varmasti mun koiraa? Lisäksi Chai oli "rather raining looking dog", kun sillä oli vähän vaiheessa tuo karvanlähtö. :D No elämä on. Onneksi sentään matkakumppari Tomba sai tarvitsemansa CACIBin, onnea Tiina!

Kotimatkalle lähdettiin heti, kun mahdollista, ei paljon houkutellut kylmässä hallissa pitempään kököttää. Matkalla pysähdyttiin syömään ja se taas varmaan olikin matkan antoisin hetki. :D Onneksi oli mukavaa seuraa matkalla ja kehän laidalla, niin reissu oli ihan kiva, vaikkei tulokset tyydyttäneetkään. Kiitos vielä tosi paljon kyydistä ja seurasta Tiina!

Onneksi lauantaille oli kuitenkin vielä kivaa tiedossa, Ammi ja Chili olivat tulossa lenkille. Monen mutkan jälkeen Ammi pääsikin vihdoin perille Pukkilaan ja melko heti lähdettiin koko köörin kanssa lenkkeilemään.

Ryhmärämä

Vauhti olikin tällä kertaa hiukan huimempaa kuin aiemmilla kerroilla. Kaikki koirat olivat todella energisellä tuulella ja juoksivat heti alkajaisiksi viereiselle pellolle lumeen peuhtaroimaan. Tuo kohta on sen verran hyvin varjossa, ettei siitä ole vielä lumet sulaneet.

Taas Chiliä kiusataan

Kávén kuuluisa niskaote jälleen

Chili nauttii viimeisistä lumen rippeistä

Kávé tuumii maistavansa Chilin koipi-reisi-palaa

Jalat ylös NYT!

Sitten jatkettiin toiselle puolelle, jossa oli jo sulaa ja koirat aloittivat hurjan takaa-ajon, jossa kaikki juoksivat toistensa perässä hurjaa raparallia. Chili ja Kávé tulivat erityisen hyvin juttuun ja Chilkku ja Chai kaivelivat kuoppia sillä aikaa, kun pojat pistivät jalkaa toisen eteen ajojahdissa.

Chai johtaa, sitten Kávé, Chilkku ja Chili

Lenkkiin kuului tietty myös keppileikit

Kaunis Chilkku vaanii

Koko pöhelö porukka (Huomatkaa Dumbo-Chili)

Puikkonokan profiili

Chain kauniit profiilit

Chili miettii kestäisikö jää vielä

Mamman pieni unkarilainen lippispää

Ilma oli kerrassaan ihana, aurinko paahoi niin, että pärjättiin helposti pelkällä fleecellä. Jatkettiin vielä pidemmälle toiselle pellolle ja matkalla sinne kävivät tytöt taas tapansa mukaan metsästysreissulla teillä tietymättömillä. Tulivat sitten onneksi hetken kuluttua vastaan viereisellä tiellä. Toisella pellolla leikit jatkuivat edelleen hurjina ja onnistuttiin ottamaan muutama poseerauskuvakin koirista.

Ystävykset Chili ja Chai

Hela gänget (Kávékin taustalla, piru kun ei ikinä voi pysyä aloillaan)

Haleja ja häröilyä

Ilmapainia ála Kávé ja Chili

Ammin uusi kamera on ihana!! Lenkin jälkeen koirat olivat aivan järkyttävän rapaisia ja saatiin suihkutella ne saunassa ihan jokainen. Sitten siirryttiin kaikki sisään istuskelemaan ja koirat olivat ihan poikki kaikki. Kiitos vielä Ammi ihanasta lenkistä, oli ihan paras lenkki ever! Ja erityiskiitos vielä upeista kuvista! Otetaan pian uusiksi.

Hiiop, hyppy!

Tämä kuva varmaan kertoo enemmän kuin tuhat sanaa kuinka kivaa oli. :D


( Päivitetty: 21.04.2009 22:50 )




Kommentti

Kirjoittaja

Sähköposti

Kotisivut

Roskapostisuojaus: Paljonko on kaksi plus neljä?
(Pakollinen, Vastaa numeroin)



Kommentit

Otan osaa suruunne, kyllä sai pappa elää pitkän ja rikkaan elämän. Aurinkoisia kevätpäiviä, muistot ei koskaan kuole. <3

- Kuuska - 17.4.2009 08:36





Kommentoi


©2017 Pukkilan Posse -Kakaón, Kávén, Cuban, Chain ja Chilin elämää- - suntuubi.com