Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK
303112345
6789101112
13141516171819
20212223242526
27282930123

RSS

 Hengissä ollaan...
01.04.2009 20:10

Hiphei, viime blogikirjotuksesta onkin hurahtanut kaksi kuukautta, joten olis kai korkein aika jo kirjotella tännekkin jotain kuulumisia. Tosin musta alkaa tuntumaan, että joku korkeempi taho ei halua mun edes kirjottavan tänne mitään, kun juuri kun alotin, tuli pieni sähkökatkos ja tietokone meni tietty kiinni. Outoa...

Mutta hengissä siis ollaan. Tässä välissä onkin ehtinyt tapahtumaan vaikka mitä. Chai kärsi jälleen pahan valeraskauden, mutta siitä päästiin yli ja tällä hetkellä koira on ihana oma itsensä eli pirteä ja reipas. :) Sydäntä lämmittää niin paljon, kun huomaa sen taas paahtavan muiden kanssa samaan tahtiin lenkeillä. Kevät on kovaa vauhtia tulossa, sen voi huomata myös siitä, että Chai viihtyy yhä enemmän ulkona ja terassilla auringossa ja sisällä se hakeutuu nauttimaan pienimmistäkin auringonsäteistä, mitkä sisään ikkunoista pääsevät. Näinhän kunnon rhodesiankoiran kuuluukin tehdä.

Kávé on viime aikoina entistä enemmän erikoistunut meidän kodin remppaamiseen, mikä aiheuttaa suunnattoman määrän harmaita hiuksia mammalle. Eilen oli pikkumiehen toistaiseksi vaarallisin operaatio, K oli pistellyt poikki monen monta sähköjohtoa, onneksi ei kuitenkaan ollut käynyt kuinkaan. Samassa hötäkässä johtojen napsimisen kanssa se oli repinyt seinällä olevan johtosuojuoksen eli tällä hetkellä seinässä on oikein nätin näköisiä maalittomia kohtia. HUOH...Pakko se on tuolle kuonokoppa hankkia, ettei se syö itseään hengiltä. Sisäsiisteyden kanssa ei ole tapahtunut mitään kehitystä. Kávéhan on ollut sisäsiisti jo n. 4kk vanhasta niin kauan kuin me ollaan kotona, mutta työpäivän aikana tulee pakottava tarve tehdä tarpeet sisään, niin pissat kuin kakatkin. Ollaan aikasemmin pidetty jätesäkkejä ja lehtiä lattialla tän takia, koska puulattia ei varmastikaan oikein tykkää noista lätäköistä. Joku aika sitten käytiin hankkimassa pala muovimattoa, joka laitettiin tohon kohtaan, johon tarpeet aina tulee. Päivän äijä oli siisti, mutta nyt taas sama juttu. Ei hajuakaan mitä neuvoksi. :(

Chili voi oikein hienosti. Sille tuli jo 7 vuotta täyteen viime kuussa, ei kylläkään ikinä uskoisi, kun mieleltään se on ihan 2-vuotias. Kávén kanssa leikit maistuu paremmin kuin hyvin. Dustyn kanssa edetään päivä kerrallaan, patit suussa ovat jonkun verran taas kasvaneet, mutta eivät ylettömästi papan elämää haittaa. Eilen pappa kävi meidän kanssa metsässäkin, kun päätettiin harjata se. Harjauksen jälkeen oli papalla sen verran patoutunutta energiaa, että kun päästin sen irti, se juoksi tuhatta ja sataa takaisin koti pihalle asti ja hyppäsi matkalla ilman mitään ongelmia yhden kaatuneen puun rungon yli, joka oli aika korkealla. Jep, semmonen pian 16-vuotias. :D

Sitten voisin kertoa vähän näistä 2kk:n tapahtumista:

Perjantaina 20.2. lähdettiin Chain kanssa Halikkoon yökylään. Oli tosi ihanaa nähdä pitkästä aikaa Sanna, Sannan perhe, Zico ja uusi tuttavuus Zara, jota en ollutkaan aiemmin nähnyt. Kuulumisia vaihdettiin, lenkkeiltiin ja syötiin pitsaa, voisko kivempaa ollakkaan. Chai löysi oman paikkansa heti tutulta alakerran sohvalta. :) Seuraavana päivänä ajeltiin sitten Rauman ryhmikseen, johon oli ilmottu 20 rhodea. Huima määrä noin pieneen ryhmikseen. Tuomarina Latvialainen Ligita Zake, joka aiemmin vuonna 2007 oli kovasti Chaista pitänyt. Toiveet oli siis korkealla, eikä Chai pettänytkään, tuloksena upeasti: VAL ERI1, PN3. Harmittavasti jäi serti parin koiran päähän, mutta näin tällä kertaa. Hieno tulos silti, kun tuomari enimmäkseen jakeli EH:ta. Paikalla oli lähes kaikki ystävät, joten hauskaa riitti. Sannalle kiitos viikonlopusta ja kuvista!!

Chain kanssa PN-kehässä

Ulkosalla poseeraamassa

Seuraavana viikonloppuna, 28.2. olikin vuorossa Kávén ensimmäinen virallinen näyttely. Mukaan tsemppaamaan ja kuvaamaan lähti Ammi. Kaarinassa järjestettiin siis 10 ryhmän ryhmis ja unkarilaisia oli ilmottu 5kpl. Ihan mahtavaa, että Kávén ensimmäisessä virallisessa näyttelyssä oli muitakin unkarilaisia paikalla. :) Tuomarina Nenne Runsten Ruotsista, joka rakastui poikaan ihan totaalisesti. Kávén tulos 9kk:n ja kahden päivän ikäisenä: JUN ERI1, PU1, SERT & VSP. Arvostelu oli sellainen, joka toi melkein tipan mun linssiin:

"Kunnioitusta herättävä maskuliininen juniori. Erittäin hyvin kehittynyt ikäisekseen. Kaunis pää ja ilme. Hyvin kannetut korvat. Hyvät mittasuhteet. Oikeat kulmaukset. Liikkuu erittäin hyvin. Kaunis turkki. Hyvin esitetty, hienossa kunnossa."

Ponin kanssa kehässä

Heti, kun mentiin kehään, tuomari tuli kyselemään Kávén ikää. Vastauksen saatuaan ihmetteli kovasti kuinka poika oli tuon ikäiseksi jo niin hyvin kehittynyt. Poikaa seisottaessa mua alkoi naurattamaan, kun kuulin koko ajan kehäsihteerien supisevan: "Onpa upea koira, katso nyt miten hienosti se seisoo, aivan upea ilme..." :)

Kávé: Saanen pitää ruusukkeeni?

ROP/VSP-kehässä Fahéj-serkku vei pitemmän korren ollen ROP. Kun otimme kuvia tuomarin kanssa, hän ei saanut silmiään Kávésta ja selitti minulle koko ajan, että Kávén on kyllä todella upea uros, mutta hän ei kuitenkaan voinut laittaa sitä ROPiksi, kun Fahéj oli hiukan kehittyneempi. Tuolla ei ollut kyllä mitään väliä, olin vain niin onnellinen noista tuomarin kauniista sanoista. Ihan mahtava päivä, jonka tulen varmasti muistamaan pitkään. :)

Upeat serkukset Fahéj ja Kávé

Hieno poika palkintoinensa

Näyttelystä seuraavana päivänä huristeltiin Kávén, Mervin ja sen lauman sekä Katin kanssa Tampereella järjestettyihin maastotreeneihin. Kávé pääsi jälleen ensin käsivieheen perään ja veto meni samalla tarmolla ja vauhdilla kuin aina ennenkin. Oli hyvä muistuttaa taas Kávélle mistä hommasta oli kysymys ja Tommi-vetäjäkin sanoi, että meni ihan erilaisella raivolla kuin edellisellä kerralla.

Lopuksi K pääsi vielä moottorikelkan perässä vedetyn vieheen perään. Vauhtia piisasi siinä määrin, että yhdessä vaiheessa Kávé menetti näköyhteyden vieheeseen. Tommi joutui painamaan kelkalla sellaista vauhtia, että lumi pöllysi niin paljon, ettei koira yksinkertaisesti enää voinut nähdä mitään. Kávé lähti jolkottelemaan sitten takaisin mun luo, mutta Tommi sai sen onneksi matkalla kelkalla kiinni ja Kávé oli tietysti heti valmis uuteen jahtiin. Hienosti se veti loppuun asti ja tappoi vieheen lopuksi. :)

Treeneistä huristeltiin suoraan Helsinkiin ja Kávé meni siksi aikaa hoitoon Mervin luo, kun mamma ístui yhdistyksen kevätkokouksessa. Pikkumies ei ollut osannut rauhottua ollenkaan, vaan oli piipannut koko vierailun ajan. Jeejee! Kun kokous loppui, oli Mervi koirien kanssa ulkona odottamassa ja huristeltiin Jollakseen meren jäälle lenkille. Mervi ei ollut ollenkaan vakuuttunut lenkkipaikasta, mutta onneksi rohkaisi mielensä ja tosi kiva lenkki tehtiinkin. Oli ihan mahtavaa taas päästä vanhoihin kotimaisemiin ja jäälle, nautin ihan täysin siemauksin ja niin varmasti teki Kávékin, jolla oli kerrankin tarpeeksi tilaa juosta. :)

Tässä kuvasatoa ihanalta lenkiltä:

Kinkkukankku käy hyökkäykseen...

Tikru ja Kávé elävän vieheen perässä

Älyköt leikkimässä (ja Kávén piiiitkä häntä)

Vauhdin huumaa

Voi pienet höpönassut, yhtä pöhelöjä molemmat...

Maaliskuun alussa käytiin Kávén kanssa Talvimaastoissa turisteilemassa ja tsemppaamassa Drava-unkarilainen uudeksi käyttövalioksi. Ihan mahtavaa!! Oli todella hienoa nähdä unkarilaisia juoksemassa ja Kávékin olisi jo tosi mielellään mennyt mukaan. Se seurasi viehettä tarkasti ja välillä piti vähän itkeäkkin ja tehdä pari kenguruloikkaa, jos hihna olisi vaikka hellittänyt. Tosi kiva päivä vietettiin Ninan, Juhan, Dravan ja Helkan kanssa ja tietty myös Raymondin ja hänen kotijoukkojensa kansa. Ei millään malttaisi odottaa, että Kávékin ensi vuonna pääsee samassa paikassa tosi toimiin.

Seuraavan viikonlopun vietimmekin Kávén kanssa Liettuassa, jossa osallistuimme kahteen KV-näyttelyyn. Chai käväisi samaan aikaan Tampere KV:ssä Mervin handlaamana. Hienosti meni sekin reissu, vaikkei mamma ollutkaan mukana. Chai sai tulokseksi VAL ERI3. Mahtavaa, että ERI-putki sen kun jatkuu. Kiitos Mervi ihan tuhannesti avusta! Oot ihana ystävä!

Chain tarkkaavainen kontakti...kiitos kauniista kuvasta Jari Fält!!

Tosiaan siitä reissusta. Lähdimme Kávén kanssa matkaan torstai-iltana 12.3. laivalla kohti Tallinnaa. Kávé nakerteli matkan ajan luuta ja satuimmepa törmäämään siellä samaan laivalla työskennelleeseen mieheen, joka koiria kävi Unkarin reissun laivamatkallakin rapsuttelemassa. Kovasti oli kuulemma koira kasvanut viime näkemästä. :D Yllätyskö tuo, kun Kávé oli silloin vain hieman yli 4kk vanha. Kovasti K jälleen keräili ihailijoita ja suhtautui oikein kivasti matkustamiseen. Yön vietimme hotellissa satamassa, matkakavereiden Ninan ja Lauran jäädessä laivaan yöksi.

Tänne ei kyl nyt mitenkään mahdu...

Aamulla sitten herättiin aikaisin ja riennettiin sataman parkkikselle odottamaan bussia. Tulihan se vihdoin ja tavaroiden ja häkkien kasaamisen jälkeen matka Liettuaan saattoi alkaa. Kávé ei oikein ollut tyytyväinen paikkaansa häkissä ja itkeskeli siellä. Oltiin yläkerrassa ja häkki alakerrassa, joten koitin vaan olla kiinnittämättä siihen sen suurempaa huomiota. Pakkohan sen olisi jossain vaiheessa hiljentyä.

Kyselin jossain vaiheessa alakerrassa olevalta matkanjärjestäjältä Maililta, vieläkö Kávé oli huutanut. Jossain vaiheessa kyllä kovempaakin ja Maili oli mennyt komentamaan Kávéa. Kávé oli sitten kuulemma näyttänyt hampaita hänelle. Oltiin Ninan kanssa ihan ihmeissämme, kun kuultiin tuo, Kávé ei todellakaan näyttele hampaita kellekkään, kunnes tajuttiin, että kyllähän se näyttelee ja paljonkin...se nimittäin hymyilee. :D Eli oli sitten innostuksissaan hymyillyt Mailille. Huvittava tyyppi. Laitettiin yhdellä pysähdyksellä Doris-whippet Kávén seuraksi häkkiin, jonka jälkeen se olikin ihan hiljaa. :) Menomatka meni oikein rattoisasti koirajuttuja jutellessa.

Perillä Liettuassa oltiin varmaan joskus kuuden aikaan illalla. Olimme Kávén kanssa samassa huoneessa erään suomalaisen ja hänen chow chow-uroksensa kanssa. Heti, kun saatiin kamat huoneeseen, lähdettiin käyttämään vinttariporukkaa lenkillä. Mukana matkassa oli siis unkarilaiset Kávé ja Maija, whippet Doris sekä afgaanit Morgan ja Viivi. Ulkona oli tosi jäinen keli, mutta onneksi selvittiin hengissä. Aivan hotellin vieressä oli kauppakeskus, johon vielä illalla mentiin käväisemään.

Viereisen koulun erikoisemmat bunkkerihökötykset ja fifit lenkillä

Aamulla lähdettiin jo varhain näyttelypaikalle. Unkarilaiset olivatkin kehässä ensimmäisenä, joten pitkään ei koiran kanssa tarvinut odotella. Lauantaina oli Liettuan voittaja-näyttely ja tuomarina Richard McCoy. Todella sekavan tuomaroinnin jälkeen lähdin kehästä sen laidalle tietämättä ollenkaan, mitä olimme Kávén kanssa saaneet. Tuomari vain kiitti ja ohjasi meidät ulos. Hmm...muutenkin tuomari oli todella yrmy eikä tuntunut oikein olevan innoissaan koko tuomaroinnista. Hän katsoi vain ja ainoastaan edes-takaiset liikkeet, mistä olin tosi harmissani, kun Kávé liikkuu niin hienosti, että olisi mielellään mennyt ympäri kehänkin. Maija meni kehään seuraavaksi ja tuomaroinnin jälkeen meidätkin kutsuttiin sinne takaisin. Olimme siis ilmeisesti saaneet ERIn. Maija oli ROP ja Kávén tulos: JUN ERI1, PU1, JSERT ja Liettuan Juniori Voittaja 09. VSP:tä ei Liettuassa valita ollenkaan. Vaikka tulos oli hieno, ei tunnelma kehän jälkeen ollut mitenkään erityisen huipussaan, kun kaikki oli ollut niin sekavaa ja tuomari niin vakava. Käytiin vielä Kávén kanssa seuraamassa rhodekehää, jossa suomalaiset veivät tittelit. Hienoa!

Todistusaineistoa, että Kávé tosiaan nukkui häkissä :)

Pääsimme Kávén kanssa pyörähtämään vielä BIS-juniori-kehässä, jossa olikin niin paljon porukkaa, että saimme liikkua n. 5metrin matkan. :( Tylsää. Emme päässeet jatkoon, mikä nyt ei siitä määrästä ihme ollutkaan. Illalla käytiin jälleen lenkillä, kaupassa ja hengailtiin vain. Tarkotus oli ottaa muutama siiderikin, mutta se kuitenkin jäi. Käytiin me kyllä syömässä hyvät ateriat hotellin ravintolassa. Saimme mukavaksi yllätykseksi Kávén kanssa seuraavaksi yöksi oman hotellihuoneen, jossa uni maistui paremmin. Ensimmäisen yön huonetoverin koira piti niin kovaa mekkalaa, ettei oikein meinannut uni tulla silmään. Mutta seuraava yö nukuttiin sitten senkin edestä oikein makoisasti, Kávén kanssa vierekkäin. :)

Reilusti tilaa

Kyttääjä hommissaan

Seuraavana aamuna meinasin jäädä kokonaan bussista, kun odotin hissiä yläkerrassa varmaan 10min. Mulla oli kärry, jossa kaikki tavarat ja koira eikä niiden kanssa lähdetty rappuja pitkin alas. Jokainen hissi, joka matkalla pysähtyi oli niin täynnä, ettei me sinne mahduttu. Onneksi kuitenkin lopulta ehdittiin mukaan. Näyttelypaikalla oli aikaa totuttaa Kávéa häkkiin, kun unkarilaiset eivät olleet päivän ensimmäisten rotujen joukossa. Lisäksi leikittiin solmulelulla. Oli siinä pk-rotujen omistajilla ihmettelemistä, kun Kávé älyttömällä tarmolla roikkui lelussa eikä antanut periksi ei sitten millään. :D On se vaan taitava! Kivaa aktiviteettiä kehää odotellessa. Tämän päivän tuomari oli Markku Mähönen, joka on unkarilaisia useaan otteeseen tuomaroinut. Kávé käyttäytyi kehässä ok, tosin en saanut sitä tällä kertaa liikkumaan kunnolla, kun sen mielestä hihnassa roikkuminen oli kivempaa. K meni tuomarista ihan sekaisin, ikinä se ei ole ollut kehässä niin rakastunut. :D Tuloksena valitettavasti vain EH, johon olin todella pettynyt. Tottakai tiedän, ettei tuo tule aina saamaan vain pelkkää ERIä, mutta oli kyllä tosi tylsää hakea EH Liettuasta asti. Toinen seikka, joka todella pisti harmittamaan oli se, että olin jo ilmoittanut Kávén Viron Rakveren näyttelyyn samalle tuomarille. Toinenkin EH siis haettavana. :( Maija oli kuitenkin onneksi ROP ja myöhemmin samana päivänä valittiin 10 ryhmän kilpailussa upeasti viiden parhaan joukkoon! Onnea Nina!

Hieno poika 9,5kk

Voisko liike tän paremmin mennä? Handlerina Laura

Paluumatkalla syötiin pitsaa ja juotiin skumppaa bussissa, jonka jälkeen melko nopeasti kaikki simahtivatkin. Ajettiin koko yö (paria pysähdystä lukuunottamatta) ja perillä Tallinnan satamassa oltiin n.klo4 yöllä. Odoteltiin terminaalin aukeamista pari tuntia ulkona, mutta kyllä aika loppujen lopuksi meni ihan nopeasti eikä tullut edes kamalan kylmä. Nina ja Laura olivat tulleet omalla autolla, joten he olivat siellä. Terminaalin auetesa pistin sinne leirin pystyyn ja Kávélle häkin, johon se nopeasti simahti. Niin simahdin muuten minäkin ja heräsin hirveään hälyyn, kun laivaan jo pääsikin sisään. :D Silloin kun torkahdin oli terminaalissa vaan muutamia ihmisiä. Laivassa asetuttiin aulan lattialle ja Kávé kävi saman tien kyljelleen ja pian se oli täydessä unessa. Minä tein samoin ja molemmat nukuttiin siinä lattialla, oltiin ihan poikki reissusta. Kride oli meitä vastassa satamassa ja pian päästiin kotiin.

Kávé oli innoissaan kotiinpaluusta ja väsymyskin hävisi kovin nopeasti, kun se näki tytöt. Se alkoikin rallattamaan pitkin pihaa ja vähän myöhemmin käytiin metsälenkilläkin. Eipä tota koiraa oikein tunnu mikään väsyttävän. Oli mukavaa, että saimme reissusta sen mitä halusimmekin eli tittelin ja junnusertin. Mutta nuo eivät ole mitään verrattuna siihen, millasen määrän kokemuksia tuo pieni poika taas sai. Reissu oli sille tosi hyvää aikuistumista, välillä tekee hyvää olla jonkun aikaa ilman muuta laumaa. Se oppi jälleen itsenäisemmäksi ja osasi olla itsekseenkin. Näyttelyssä se oli pitkiäkin aikoja metallihäkissä yksin ja oikein nätisti. Mutta ennen kaikkea se osoitti mulle olevansa rautahermoinen koira, joka suhtautuu lunkisti uusiinkin tilanteisiin. Sain olla siitä todella ylpeä eikä hermot menneet siihen kertaakaan reissun aikana. Päin vastoin, rakastuin vaan siihen lisää. :)


( Päivitetty: 03.04.2009 00:45 )

Kommentit (1)Kommentoi


©2017 Pukkilan Posse -Kakaón, Kávén, Cuban, Chain ja Chilin elämää- - suntuubi.com