Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK
293012345
6789101112
13141516171819
20212223242526
272829303112

RSS

 Kávé RYP3 Haapsalussa & ROP Mikkelissä
29.07.2009 15:52

Nyt menee kyllä kahvit väärään kurkkuun mun sivuja lukevilta. Janica päivittää blogia!!! Eihän tää voi olla totta. Välissä on ollut vaan kolmen kuukauden tauko, jolloin on tietysti ehtinyt tapahtua vaikka mitä:

Chai:

  • on käynyt luonnetestissä pistein +189p, laukausvarma. Kaikki osa-alueet plussalla
  • osallistunut näyttelyihin:
    • Hollola R: VAL EH1
    • Mouhijärvi R: VAL EH1
    • Helsinki KV: VAL ERI2, PN3, V-SERT
    • Kokkola KV: VAL ERI2, PN4
  • osallistunut maastokisoihin:
    • 25.4. Niitvälja: 246+250=496, SERT, sijoitus2/6
    • 10.5. Turku: 220+205=425, SA, sijoitus 7/16
    • 16.5. Niitvälja: 252+261=513, SA, sijoitus 3/7, uusi henkilökohtainen piste-ennätys
    • 17.5. Niitvälja: 231+268=499, SERT, sijoitus 2/10
    • 21.5. Kajaani: 214+105=319, sijoitus 2/5, kaameaa oikomista!!
    • 23.5. Hyvinkää: 229+189=418, SA, sijoitus 10/12, jälleen kauheaa oikomista!!
  • osallistunut karhunhaukkukokeeseen: ei diplomia, mutta hurjat kehut tuomarilta: koira on täysin valmis metsälle!
  • osallistunut ratakisaan: Tampere 27.5. sijoitus 1/2 ja aika 350m 29.68s
  • osallistunut mätsäreihin: isojen SIN3
  • aloittanut juoksunsa ja odottaa astutusta

Kávé:

  • osallistunut näyttelyihin:
    • Mänttä KR: JUN ERI1, PU1, SERT, ROP
    • Tallinna KV, Eestin voittaja -09: JUN H
    • Kokkola KV: JUN EH1
    • Karjaa KR: JUN EH1
    • Kartano Weekend R, Helsinki: JUN ERI1, PU1, SERT, VSP
  • aloittanut juoksuharrastusten treenauksen toden teolla: radalla treeniajat lähellä käyttövalioaikaa jo hieman yli vuoden ikäisenä! Maastossa juossut jo kaverin kanssa upeasti koppa päässä!
  • osallistunut mätsäreihin: isojen PUN1, ja punaisten BIS3
  • parannellut kyljessään ammottavaa reikää, joka nyt on onneksi täysin parantunut

Chili:

  • yllättänyt mammansa täydellisesti ollen yli sadan koiran mätsärissä x-rotuisten SIN1 sekä BIS4!!! BIS-kehässä 10 koiraa. Taakse jäivät monet rotukoirat sekä jopa x-rotuisten punaisten voittaja. Neiti kuulemma liikkui upeasti!
  • viettänyt muuten makoisaa elämää oloneuvoksena

Noista vanhoista tapahtumista on kai turha enää alkaa jorinoimaan, joten aloitetaan viime viikonlopusta. Olin pitkään miettinyt Kávén ilmoittamista Haapsalun näyttelyyn Viroon, mutta pähkäilin kuitenkin josko saataisiin matkaseuraa. Olipa mahtava yhteensattuma, kun Kaisa Prada- ja Peppi-rhodejen omistaja kyseli meitä reissuun. Vastasin siis ehdottomasti kyllä ja aloin haaveilemaan, olisiko tällä kertaa vuoro saada ERI, kun aikaisemmilla kerroilla Virosta on kotiintuomisina ollut EH ja H. :(

Reissuun lähdettiin perjantai-iltana viimeisellä laivalla. Koirat rauhottuivat nätisti autoon ja jäivät sinne matkan ajaksi. Perillä Virossa oltiin vasta klo 24 ja majoituttiin sataman lähellä olevaan hotelliin. Kávé oli tytöistä toosi innoissaan, muttei onneksi kauheen kauaa jaksanut niitä hotellihuoneessa lämpätä. Pradan kanssa olisi kyllä ollut tosi kiva vähän leikkiä. :) Kaisan kanssa keskusteltavaa riitti ja käytiin nukkumaan varmaan joskus kolmen aikaan yöllä. Onneksi meidän kehät olivat lauantaina vasta klo 12.40 ja 14.40, joten ei tarvinut ihan kukonlaulun aikaan herätä.

Kávé ottaa rennosti hotellihuoneessa

Kaula on niiin pitkä, että tarvii kaksi sänkyä :D

Prada ja Peppikin unten mailla

Aamulla suunnattiin auto kohti Haapsalua hiukka myöhässä ja meinasi tulla vähän kiire, kun piti vielä matkalla pysähtyä ostamaan aamupalaa. Löydettiin tosi hyvin näyttelypaikalle, vaikkei tällä kertaa ollutkaan navigaattoria matkassa mukana. Kaisa jätti minut Kávén kanssa heti näyttelypaikan eteen, koska meidän kehän alkamiseen ei ollut enää kauaa aikaa eikä parkkipaikkaa varmasti löytäisi ihan helpolla.

Ihanat matkaseuralaistytöt Prada ja Peppi

Kaisa ehti kuin ehtikin paikalle katsomaan meidän kehää, jota ei kauaa tarvinutkaan odotella. Hiukan etukäteen harmitti, kun kehä oli melko pieni, enkä varmasti saisi siinä Kávéa liikkumaan parhaiten. Tuomarina oli tällä kertaa Branislav Rajic, Sloveniasta. Hän oli oikein mukava ja ystävällinen ja käsitteli koiria erittäin kauniisti. Kehä meni ohi todella nopeasti, varmaan nopeiten mitä ikinä ja liikuttuamme ja hetken seisottua tuomari tuli sanomaan: "You get everything", monen monta ruusuketta kädessään. :) Jihuu, Viron paha karma oli osaltamme poissa. Tuomari vielä sanoi, että Kávé on kyllä vielä kesken kehityksen, mutta että hänessä on melkein kaikki erinomaista ja "I like him very very much!" Kávé taas asianmukaisesti otti ruusukkeet heti itselleen. :D

Tuomari käsitteli koiria todella kauniisti, Kávékin hymyilee :)

Kávén lennokkaat liikkeet, mennään molemmat ihan synkronoidusti :D

Odotellaan tuomarin tuomiota

"You get everything!" :)

Kávé haluaa aina kantaa omat ruusukkeensa :D

Kehän jälkeen ilma alkoi näyttää sateisemmalta ja päätettiin hakea lainassa ollut teltta ja loputkin kamat paikalle. Voi apua sitä raijaamista. Teltan kasaaminen ihka ensimmäistä kertaa ikinä toi vähän päänvaivaa, mutta onneksi saatiin apua parilta suomalaisnaiselta, joilla oli samanlainen. Teltta olikin yllättävän helppo koota. Kokoamisen aikana sade vaan yltyi ja alettiin olla Kaisan kanssa todella kiitollisia siitä teltasta. Välissä oli aika pitkä odotus rhodekehän alkamiseen. Sen lähestyessä vein Kávén autoon, kun en luottanut sen pysyvän kevythäkissä sen aikaa. Hyvässä lykyssä mun pitäisi esittää jompi kumpi Kaisan koirista PN-kehässä, jos molemmat saisivat ERIn. Rhodekehä oli juuri alkamassa ja seisoin Pepin kanssa kehän laidalla Kaisan odotellessa Pradan kanssa kehään pääsyä toisella laidalla. Samaan aikaan tulee kuulutus, jonka mukaan 10 ryhmän ryhmäkehä alkaisi hetken kuluttua. MITÄH??? Iski pieni paniikki. Huusin Kaisalle, että mitäs nyt tehdään. Iskin äkkiä Pepin Kaisan käteen ja lähdin juoksemaan autolle hakemaan Kávéa.

Ehkä upein näyttelypaikka ikinä, linnan sisäpiha

Kaunis linna

Ehdittiin onneksi Kávén kanssa kokoomakehään, jossa taas vaihteeksi luultiin Kávéa greyksi. :D Löydettiin paikkamme ja alettiin jännittämään tulevaa kehää. Eteemme laitettiin jälleen kerran greyhound, joten olin aivan varma ettei sijoitusta tulisi, kun Kávé näyttää greyn jälkeen kauhealta honkkelikoiralta. :D Kehässä oli muutenkin upeita koiria ja kaiken kaikkiaan 8 vinttaria, joten ei ollut oikeastaan mitään paineita. Kávé intoutui taas mahtavaan driveen isoon kehään päästyämme. Kaikki koirat liikutettiin vielä kerran yksin ympäri, jonka jälkeen tuomari vielä silmäili kaikki koirat läpi. Keskityin katsomaan koiraa siinä seisoskellessa ja taaskaan en suostunut käsittämään, että tuomari yritti ohjata meitä kehän keskelle jatkoon. Parin pyynnön jälkeen se meni kuitenkin tajuntaan ja olin jo onneni kukkuloilla. Jatkoon valittiin afgaani, saluki, irlis ja me. Tuomari halusi vielä nähdä Kávén ja salukin yhdessä liikkeessä. Mietti siis vielä sijoituksia.

Sijoittaminen alkoi ja meidän sijoitus oli tänään RYP3!!!! Olin niin onnellinen, että taju meinasi lähteä. Eihän mulla nyt vaan ole koiria, mitkä saisi useampaa ryhmäsijoitusta elämänsä aikana, jos yhtäkään! Mutta tämä oli jo Kávén toinen sijoitus ja poika on vasta 14kk!!! Uskomaton koira se kyllä on, unkarilaiset ei sijoitu ikinä ryhmässä ja tämä poika on tehnyt sen jo kahdesti. Voisin kuvitella, että on ensimmäinen unkarilainen, joka Virossa sijoittuu. Luulen, että Kávén iloisella esiintymisellä ja upeilla liikkeillä on paljon vaikutusta asiaan, vaikka se onkin vielä muuten kesken kehityksen. :)

"Siis hetkinen, mitä tässä just tapahtu?" kuva: Kaisa Kosonen

Siis me sijotuttiin, JIHUUUUUUU! :D kuva: Kaisa Kosonen

Kaisa ehti juuri ja juuri kuvaamaan meidät kolmossijalla ja samalla kuulin, että junnu-Prada oli ollut rhodeissa ROP! Lisäksi Peppi oli saanut myös ERIn ja SERTin ja siitä tuli samalla uusi EE MVA! Kiljuttiin siinä sitten Kaisan kanssa yhdessä RYP-kehän keskellä. :D Hetken päästä oli Pradan aika mennä RYP-kehään ja neitihän nappasi sieltä RYP1-sijoituksen!!! Ei olisi paljon paremmin voinut mennä. Virosta oli siis tuomisina ihan kaikki mahdollinen ja vähän ylimääräistäkin.

Ylväs Kávé palkintojensa kanssa Haapsalun linnassa

Prada RYP1!! :)

Myöhemmin osallistuttiin vielä BIS-junnu kehään Kávén ja Pradan kanssa, mutta sieltä ei kummallekkaan sijoitusta. Tuon kehän jälkeen alkoikin jo olla kiire pakata kamoja kasaan, sillä laiva lähtisi vähän yli parin tunnin päästä. Teltta saatiin sullottua pussiinsa melko kivuttomasti. Kaikki kamat oli onneksi valmiiksi pakattu, kun Kaisa meni Pradan kanssa vielä BIS-kehään. Sieltä ei parivaljakolle sijoitusta tullut ja meillä alkoi olla jo tosi kiire lähteä. Pakattiin äkkiä auto ja kaasu pohjassa kohti Tallinnaa, olihan kello jo varmaan 19.15 ja satamassa pitäisi olla klo20. Kääk.

Matkalla piti vielä pysähtyä tankkaamaan. Kiire tulisi. Lähdettiin huoltsikalta kamalalla hötäkällä jatkamaan. Oltiin ajeltu varmaan n.5min, kun ajattelin vilkaista oliko Kávé asettunut nukkumaan takapenkille. Kaisalla on siis pakettiautoksi rekisteröity farkku, josta on takapenkit kaadettu, siellä Kávélla oli peti kaikkien kamojen ympärillä. En heti nähnyt Kávéa takana, joten ajattelin sen olevan vaan tosi hautautunut petiinsä, olihan sillä ollut rankka päivä. Nousin polvilleni etupenkille, että näkisin paremmin ja kukaan ei varmasti voi käsittää sitä tunnetta, kun tajusin, ettei mun koirani ollut siellä takapenkillä. Ensimmäiseksi tuli suuuri ihmetys, missä se voi olla? Ja sen jälkeen paniikki, oliko se jäänyt huoltoasemalle? Ei muuta kuin auton nokka kohti Haapsalua uudestaan.

Matkalla takaisin menin ihan täysin paniikkiin. Hoin koko ajan, ettei tämä voi olla mahdollista, ei voi olla. Kädet naamalla täristen hoin samaa koko ajan ja aloin itkeä. Kuinka kukaan voi jättää koiransa huoltoasemalle, millainen koiranomistaja mä oikein olen? Kuinka kukaan ei huomannut mitään? Olin kyllä laittanut Kávén näyttelypaikan ulkopuolella tolppaan kiinni siksi aikaa, kun pakkasimme auton, mutta löysin hihnan ja pannan autosta, joten kyllä Kávé meidän autossa oli ollut.

Voin sanoa, että se tunne mitä koin tuon matkan aikana takaisin sinne huoltoasemalle oli varmasti kamalinta mitä olen ikinä kokenut. Päässä pyöri kauhukuvat siitä kuinka löytäisin koirani kuolleena tien varresta tai mitä jos en löytäisi koiraani ollenkaan? Toden totta antaisin meidän kaikki palkinnot takaisin tai jättäisin koko näyttelyharrastuksen, jos vain saisin koirani takaisin. Niin järkyttävä juttu!!!

Matka takaisin tuntui ikuisuudelta, mutta lopulta huoltoasema häämötti edessä ja mitä nähtiinkään sen pihalla: Kávé!!! Siellä se pyöri yhden pusikon ympärillä merkkaillen. Kurvattiin siihen viereen ja minä juoksin ulos autosta. Ennen kuin ehdin edes kutsua koiraa, Kávé jo tuli luokseni: "mamma tulithan sä hakemaan!" Halasin koiraa ja romahdin ihan lopullisesti, olin niin helpottunut. En olisi ikinä antanut anteeksi itselleni, jos Kávélle olisi käynyt jotain tai jos se olisi vaan kadonnut. Mutta nyt se oli taas onneksi mun luona. Vieressä tosiaan oli vilkasliikenteinen tie, joten ihme ettei se ollut jäänyt auton alle. Ja ihme, ettei se ollut lähtenyt meidän perään, se oli kuitenkin ainakin 10min yksin siellä huoltsikan pihalla. Ja oli kyllä onni, että tuo koira on niin hyvähermoinen, joku toinen olisi voinut jo tuona aikana säikähtää niin pahasti, ettei antaisi enää kiinnikkään.

Kávé oli päällisin puolin ihan ok, mutta se läähätti aika paljon. Se oli selvästi stressaantunut, mutta rauhottui kuitenkin aika nopeasti pedilleen nukkumaan. Meillä taisi olla suojelusenkeli mukana.

Eipä meidän mielenkiintoiset sattumukset vielä tähän päättyneet. Koska meillä oli tämän episodin jälkeen vielä kiireempi ehtiä laivaan alkoi kaasujalka todella painaa. Ja mitäpä muutakaan sitten seuraavaksi meidän matkalle sattuu kuin poliisit. Siellä ne perässä antoi merkkejä, että pitäisi pysähtyä. Kaisa meni ihan paniikkiin, mutta mua ei tuon Kávé-episodin jälkeen hetkauttanut enää mikään. Kaisa joutui poliisiautoon istumaan ja minä siinä vaiheessa jo mietiskelin, että koskakohan me lopulta päästään takaisin Suomeen. Kaisa tuli takaisin ja sillä kertaa selvittiin säikähdyksellä vaikka ylinopeutta oli ollut 27km/h. HUH! Nyt ei kyllä enää voisi hyvä onni jatkua.

Hetken aikaa mentiin tietty ihan rajoitusten mukaan, mutta Tallinnan keskustassa oli pakko nostaa vähän nopeutta, jospa me sittenkin ehdittäisiin siihen laivaan. Kello alkoi olla jo puoli yhdeksän ja olin jo melkein toivoni heittänyt. Mutta ihme ja kumma, me ehdittiin, kello 20.40 oltiin check-innissä. :D Meidän jälkeemme tuli vielä pari autoa, joten eihän meillä ollut edes kiire. :D Mä oikeesti huusin onnesta, kun oltiin saatu liput, olin niin onnellinen.

Kávé demonstoi meille autokannella miten se oli huoltoasemalla autosta karannut. Kaisa oli vahingossa jättänyt auton etuoven vähän raolleen ja sieltä se koira välistä luikahti ulos. Tiedetäänpä tulevaisuudessa tämäkin.

Loppumatka meni onneksi kommelluksitta ja päästiin hengissä kotiin. HUHHUH! Ei näin jännittävää päivää varmaan ihan heti tule. Kiitos vielä Kaisa reissuseurasta, oli kaikista tapahtumista huolimatta ihan älyttömän kivaa! Onnittelut vielä tyttösten upeista tuloksista, pitää ehdottomasti ottaa joskus uusiks!!

Kauaa ei ehditty kotona hengailla, kun seuraavaksi päiväksi olin ilmoittanut Kávén Mikkelin KV-näyttelyyn. Aamulla tavattiin Irinan kanssa Mäntsälässä klo 7.30 ja pakattiin kamat ja koirat autoon. Kávé pääsi takakonttiin Amanin kanssa ja pojilla sujuikin yhteiselo oikein hyvin. Hiukan jännitti mitä takapenkillä ollut Thumba tykkäisi Kávésta, joka aina välillä tunki päänsä verkon välistä takapenkille, mutta Thumba olikin tänään erittäin ok Kávén kanssa. :)

Oltiin perillä hyvissä ajoin ennen kehän alkua, linnoituttiin rhodekehän laidalle, kun siellä varmasti suurin osa päivästä vietettäisiin. Unkarilaisten tuomarina oli yksi lempparituomareistani latvialainen Ligita Zake (tykkää Chaista ;) ), joka tykkäsi Kávéstakin. Kávén tulos JUN ERI1, PU1, SERT & ROP. Jipii! Tämä oli Kávén viides Suomen SERT.

Kehässä, kuva: Timo Kivisalo

Tuomari tutkiskelee Kávéa, kuva: Timo Kivisalo

Rhodekehästäkin saatiin mieleisiä tuloksia: Amani oli ROP-pentu, Thumba sai kolmannen sertinsä ja valioitui ja ihana Marjan ja Johannan Eeben-neitonen oli ROP! Huippua! Olin niin onnellinen Irinan ja Thumban puolesta, että tuli oikein tippa linssiin. :) Onnea vielä! Heillä olikin aika huippu viikonloppu, sillä Thumba sai toisen sertinsä juuri edellisenä päivänä Helsingin näyttelystä. :D

Koska jäätiin odottamaan ryhmäkehiä meillä oli aikaa käydä keskustassa hampurilaisilla, oltiin ne todellakin ansaittu. Koiratkin sai omat, kun olivat niin upeasti pärjänneet. :)

Upea ryhdikäs Kávé Mikkelin palkintojen kanssa, kuva: Timo Kivisalo

Meille oli ryhmäkehään muuttunut tuomari, sen arvostelisikin Leni Finne. Kokoomakehässä Kávé ei jaksanut enää yhtään keskittyä, viikonloppu alkoi jo painaa jaloissa. Leni käsitteli koiria oikein kauniisti ja rapsutteli Kávéakin pitkään. Kávé katseli sitä nappisilmillään alta kulmien ja Leni tokaisi: "se yrittää kyllä kaikkensa" :D No tämä kaikki ei nyt ihan riittänyt eikä tällä kertaa sijoitusta. Mitä tosiaan osasin odottaakkin. Siitä olin kuitenkin onnellisin, että itsestäni tuntui kuin Kávé olisi liikkunut parhaiten mitä ikinä. Sillä oli ihan älytön drive päällä ja se vaan painoi menemään edelläni. Mahtavaa olla kehässä sellaisen koiran kanssa. :)

Odotellaan kokoomakehässä vuoroa, kuva: Irina Korte

"Se todella yrittää kaikkensa!" :) kuva: Irina Korte

Ryhmäkehässä, jälleen sykronoidut askeleet koiran kanssa, kuva: Irina Korte

Kávé kaikkien viikonlopun palkintojen kanssa, kuva: Irina Korte

Vaikka 10ryhmä olikin arvosteltu ensimmäisenä kaikista, jäimme vielä kannustamaan Johannaa ja Eebeniä. Hyvin taidettiinkin kannustaa, koska Eeben oli lopulta RYP1. :D Voi sitä iloa ja riemua, mitä toisenkin koiran pärjääminen voi antaa. Oli niin huippua tuo saavutus. Jäätiin sitten vielä BIS-kehääkin katsomaan, jossa Eeben esiintyi erittäin kauniisti, muttei tällä kertaa sijoitusta. Onnea vielä niin paljon Johanna ja Marja, on teillä upea tyttö! Ja kiitos Irina, Johanna ja Marja seurasta, oli todella hauskaa! Otetaanhan joskus taas uusiks. ;)

Illalla oli aika puhti pois. On tää harrastaminen rankkaa. Mut kaipa se oli sen arvoista, kun kotiintuomisina oli kuusi ruusuketta ja kolme pokaalia. :D


( Päivitetty: 31.07.2009 01:29 )

Kommentit (1)Kommentoi


©2017 Pukkilan Posse -Kakaón, Kávén, Cuban, Chain ja Chilin elämää- - suntuubi.com